Tämä on mainos!

Jos et pidä siitä, että mainostan blogissani tuotteita, sinun ei kannata käyttää enempää aikaasi tämän viestin lukemiseen. Anteeksi, että vein aikaasi.

Jos taas etsit keinoja, joiden avulla voit olla ystävällinen ympäristöllesi, kehollesi, pesukoneellesi ja jopa kukkarollesi, suosittelen, että tutustut Ecozonen EcoBalls-pesupalloihin.

Oheinen video on englanniksi, mutta se näyttää myös kuvin, mistä on kyse. Sain videon tänään käsiini, joten haluan jakaa sen kanssasi. Verkkokaupassani osoitteessa www.lenitankauppa.fi on paljon lisäinfoa näistä erinomaisista ja erittäin helppokäyttöisistä tuotteista.

Itse olen käyttänyt samaa 1000 pesun pallopakettia jo yli kolme vuotta, eikä loppua ole näkyvissä. Suosittelen.

Herran siunaus

Olen kuullut useamman amerikkalaisen kertovan tämän tarinan, mutta en yhdenkään suomalaisen, joten ehkä et ole tätä vielä kuullut.

Olipa kerran mies, joka asui talossaan. Sitten tuli tulva. Miestä tuli hakemaan kaveri autolla. Mies ilmoitti, ettei hän lähde mihinkään, sillä hänellä ei ole mitään hätää.

Vesimäärä lisääntyi ja tiet peittyivät. Pihaan ajoi vene. Veneilijä kehotti miestä tulemaan nopeasti kyytiin. Mies ei lähtenyt.

Nyt mies istui jo katolla, sillä talo oli täyttynyt vedestä. Paikalle tuli helikopteri ja miehelle laskettiin tikkaat. Hän ei noussut kopterin kyytiin.

Mies hukkui.

Taivaan portilla hän kysyi pettyneenä jumalalta, että miksi tässä näin kävi. Miksi hän hukkui, jumalahan oli luvannut pitää hänestä huolta.

Jumala vastasi: ”Ensin minä lähetin kaverin autolla, sitten veneellä ja lopuksi vielä helikopterilla.”

Arvoisa vuokranantaja

Haluan kiittää sinua siitä, että tarjoat asuntosi vuokralle. Olen siitä hyvin kiitollinen.

Lähestyn sinua, koska olen huomannut sinun usein ilmoittavan, ettei asuntoon saa tuoda lemmikkejä. Mietin, onko tuosta maininnasta tai säännöstä tullut tapa, jota et ole ehtinyt pitkään aikaan pohtia?

Minä toivon, että otat asian uudelleen harkintaan. Lemmikit ovat minulle ja monille ystävilleni henkireikä. Olen myös suuresti kiitollinen ihmisille, jotka tarjoavat nelijalkaisille ystävillemme kodin. Näkisin niin mielelläni, että sinäkin olisit mukana tässä kuviossa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja mitä parhaimpia vuokralaisia.

PS. Lukijalle tiedoksi, että en kirjoita nyt omasta vuokranantajastani. Hän toivotti Pepen hyvin tervetulleeksi asuntoon, jonka häneltä vuokrasin.

Rakas lukijani

Toivon, että sinulla on ollut mukava päivä.

Olethan muistanut myös itseäsi? Sinähän olet itsellesi tärkein ihminen maailmassa.

Nyt joku ajattelee, että kyllä lapset ovat minua tärkeämpiä. Se, ken näin tuumii, muistakoon, että lentokoneessakin se happinaamari on laitettava ensin omaan päähän. Vasta sitten voi auttaa lasta.

Minä ostin itselleni tulppaaneita. No, ei se tietenkään riitä, että kerran vuodessa on itselleen antelias. Kannattaa aloittaa nyt ja tehdä jotain hyvää joka päivä. Jos ideoista on pulaa, tee lista. Mieti asiaa ja kirjaa vähintään 20 juttua, jotka tekevät sinulle hyvää. Toteuta sitten vähintään yksi asia päivässä.

Lista on tietysti hyvin henkilökohtainen. Siellä voi olla vaikkapa puolen tunnin iltalenkki, teehetki kaverin kanssa, jalkahoito, sohvalla lepääminen villasukat jalassa tms.

Jos voisit olla ystävällisempi itsellesi, anna tämä lista lahjaksi sinulle. Älä unohda itseäsi vaikeimpinakaan päivinä, silloin tarvitset sinua vielä enemmän. Voit myös kokeilla sitä, että teet oikein sopimuksen itsesi kanssa. Tee siitä resepti. Laita otsikoksi hyvän olon resepti ja kirjoita sen alle nimesi. Nimen alle tulee sitten se lista ja lopuksi voit vielä allekirjoittaa reseptisi.

Nyt tarjoat itsellesi todella hyvää hoitoa. Onnittelut. Älä välitä repsahduksista. Niitä tulee kaikille. Unohdat sinä varmaan joskus jotain muutakin, esimerkiksi ottaa jonkun lääkärin määräämän pillerin tai onnitella jotakuta merkkipäivän johdosta. Kuuntele itseäsi ja muuta kirjoittamaasi reseptiä tarpeen mukaan.

Mitä uskollisempia olemme itsellemme, sitä paremmin voimme.

Ihanaa ystävänpäivää,
Lenita

Toiveesta totta

Tein toiveestani totta ja osallistuin lumilautailukurssille.

En kummemmin mainostanut asiaa ennakkoon. Tyttärelle ja joillekin läheisille ohimennen mainitsin. Kun sitten kerroin kurssista laajemmin, sain kuulla monta tarinaa ranteen murtumisesta ensimmäisellä lautailukerralla. Tottahan nuo tarinat olivat. Riski nähtiin suurena varsinkin ikäni vuoksi. Sain minä kyllä paljon kannustustakin. Tiedän senkin, että murtumatarinoiden kertojat ajattelivat vain parastani. Sehän tässä mielenkiintoista onkin.

Olisinko osallistunut, jos olisin kuullut tarinat ennakkoon? Miten suuri vaikutus erinäköisillä uhilla ja peloilla onkaan elämässäni? Tiedostan niistä todennäköisesti murto-osan. Entä lakkaanko automaatin lailla sydäntäni kuulematta tekemästä jotain, kun tulen tiettyyn ikään? Minkä kokoisessa karsinassa minä elän…täysillä?

Moni on sitä mieltä, että omista haaveista ei kannata kovasti huudella. Toisaalta tarvitsemme usein tukijoita ja kumppaneita unelmiemme toteuttamisessa. On hyvä ymmärtää, että me olemme herkästi vastaan ja ihmeissämme, jos joku menee yli aidan. Ehkä primitiivinen suojeluvaistomme ajaa kaveria takaisin karsinaan. Älä mene sinne, siellä on vaarallista, tietää kaveri, ilman omaa kokemusta.

Tuo ääni päässäni pitää minut aitauksessa juuri niin kauan ja aina kun uskon sitä. Itse asiassa koko aitaus on sen luoma. Todellisuudessa mitään aitausta ei ole.

Mitä järkee?

On se vaan raskasta pitää vihaa.
Sitähän kutsutaankin kaunan kantamiseksi.
Mitä kevyempi reppu, sitä mukavampi olo.