Kun avasin tänään Facebookin minua odotti tämä viesti:
Hi Lenita , can you help me? my boyfriend’s daughter is studying in Granada and yesterday She remove this puppy from children who were beating him. She lives in a dorm and she can not get there and do not want to leave the street. can you help me?
Naisen miesystävän tytär on siis opiskelemassa Granadassa ja hän oli ottanut eilen kadulta talteen koiranpennun, jota lapset olivat hakanneet. Tyttö asuu yliopiston asuntolassa ja sinne ei voi viedä koiria. Nainen pyysi minulta apua. En tunne häntä, mutta näytämme olevan Facebookissa kavereita.
Ensimmäiseksi kehuin naiselle tyttöä siitä, mitä hän oli tehnyt. Olisihan hän voinut sulkea sydämensä ja kävellä ohi. Oletettavasti moni oli jo tehnyt niin. Mitä yhdestä koirasta, niitä riittää ja kaikkia ei voi auttaa. Ja mitä noista kakaroista, antakoon joku muu niiden ymmärtää, mikä on oikein ja mikä väärin. Kuinka harva puuttuukaan hyvällä esimerkillä.
Olisihan nainen voinut sanoa tytölle, että selvittää missä on kunnan rankkuri ja vie sinne. Niiden velvollisuus on ottaa koira vastaan. No, siellä koira pääsee kymmenessä päivässä hengestään. Pentu kun on, kuolisi lähes varmasti jo sitä ennen ripuliin. Rokottamaton pentu saisi parvoviruksen sellaisessa paikassa, jossa on paljon koiria. Ymmärrät viimeistään silloin, kun olet kerran ottanut koiran talteen kadulta, että rankkurille vieminen ei tunnu oikealta vaihtoehdolta.
Otin yhteyden Granadassa toimivan yhdistyksemme, Animales sin Suerte, väkeen. He lupasivat auttaa jollain tavalla, mutta majapaikkaa koiralle ei vielä ole tiedossa. Viime yön pentu sai viettää tytön kaverin luona, katsotaan miten käy ensi yönä. Jokaisen koiran auttaminen on myös kuluerä. Mehän heti rokotamme ne jne.
Minuun yhteyden ottanut nainen oli espanjalainen, Marbellasta, eli vain 1,5 tuntia Granadasta. En tiedä, miten tuli ottaneeksi yhteyden minuun. Hän lähestyi minua englanniksi ja myöhemmin jatkoimme espanjaksi. Kysyin häneltä jossain vaiheessa, että tietääkö hän missä olen? Ei tiennyt. Arvelin, että paras kirjoittaa Suomi Jyväskylän perään.
Tällainen se maailma on nykyisin. Ei tule mieleen alkaa valikoida autettavia sen mukaan, missä sitä apua tarvitaan ja kuka sitä tarvitsee. Ja miten hieno esimerkki tämän onkaan siitä, että vaikka pinnallisesti ajateltuna näyttäisi siltä, että tässä autetaan nyt eläimiä, on tässä kyse todella paljon myös ihmisten auttamisesta. Toivon, että koiran talteen ottanut nuori nainen saa painaa päänsä tyynyyn levollisin mielin. Me jatkamme porukalla sen selvittämistä, mihin pikkuinen saadaan ensi yöksi. Olemme naapureita, vaikka välillämme on tuhansia kilometrejä.
Niin tässä on taas yksi, joka etsii akuutin tilanteen jälkeen sitä ikiomaa kotia. Voi myös matkustaa tänne pohjolaan.
Lenitan juttuja 