”Hei, minun pitää hakea vielä yksi sitruuna”, sanoo nainen ja nostaa Salen kassalla tavaraa korista hihnalle. Hänellä on sitä paljon. Yleensä lähikaupastamme ostetaan kerralla aika vähän tuotteita ja taatusti eniten olutta. Minä olen naisen perässä seuraava jonossa ja totean, että voin hakea hänelle sitruunan. Nainen ilahtuu silminnähden. Hoidan homman.
Seuraavaksi oivallan, että naisella on iso työ tavaran pakkaamisessa ja kaksi pussia. Minulla on aikaa, joten sanon, että autan mielelläni. Alan pakata ja hän juoksee karkkihyllylle ja ojentaa minulle kassan läpi kulkeneen maksituplan kiitokseksi.
Pakatessamme tavaroita ehdin muistaa joskus tuskailleeni kauppareissuja. Nyt, kun ostan sapuskaa lähinnä vain itselleni, ymmärrän, mikä lahja oli saada omata perhe ja laittaa heille ruokaa ❤
Jäimme juttelemaan tuntemattoman naisen kanssa vielä hetkeksi kaupan pihaan. Pohdimme sitä, että antaminen on tosiaan vähintään yhtä kivaa kuin vastaanottaminen. On niin älyttömän kiva tehdä hyvää.
Lenitan juttuja 
Kuis tää blogi on nyt jäänyt päivittämättä? Viimeiset kuulumiset 2016?
TykkääTykkää