Lenita


Hei!

Kiitos, että olet sivuillani.

Yksitoista vuotta sitten kävelin metsässä ja kuulin pitkästä aikaa linnun laulavan. Havahduin siihen, että elämä on lahja. Ymmärsin, että jos kerran elämä on lahja, sinä ja minä, mekin olemme lahjoja. Tiedostin samalla, etten arvostanut noita lahjoja, vaan olin väsynyt, vihainen ja pettynyt. Se oli ikimuistoinen hetki.

Nautin ihmisten palvelemisesta. Ei siis ihme, että opiskelin nuorena merkonomiksi ja olen toiminut vuosikymmeniä palvelualalla. Olen ohjannut ja kouluttanut työnhakijoita. Olen kouluttanut organisaatioiden henkilökuntaa ja yrittäjiä viestinnän, asiakaspalvelun sekä hyvinvoinnin teemoilla. Olen myös järjestänyt hyvinvointiin ja johtamiseen liittyviä koulutuksia sekä seminaareja. Olen toiminut vuosia viestintäyrittäjänä ja -konsulttina sekä projektijohtajana. Yrityksessäni Viestintätoimisto Junitassa olen työskennellyt ennen kaikkea kehittämiseen, koulutukseen ja hyvinvointiin liittyvien organisaatioiden tai hankkeiden parissa. Olen lisäksi vetänyt yli 50 hyvinvointiin liittyvää luentoa. Ne ovat vaihdelleet yleisötilaisuuksista organisaatioille järjestettyihin tilaisuuksiin. Tilaisuuksien yleisin otsikko on ollut ”Olet sitä mitä ajattelet”. Olen myös auttanut yksilöohjauksen avulla naisia erilaisissa heitä rasittavissa kysymyksissä ja elämäntilanteissa.

Olen juuri suorittanut terveystieteiden maisterin opinnot Jyväskylän yliopistossa. Olen siis yhdistänyt kaupallisen koulutukseni ja taustani terveyden sekä hyvinvoinnin edistämiseen. Tutkimukseni (pro gradu) käsitteli kiitollisuutta ja sen harjoittamista. Työn nimi on ”Kiitollisuuden harjoittaminen itsehoitomenetelmänä. 28 runoa kiitollisuuden voimasta”. Kiitollisuusharjoitukset ovat suosittuja positiivisen psykologian tutkijoiden ja kouluttajien käyttämiä harjoituksia.

Omat kokemukseni ovat olleet suurimpia opettajiani. Muut ihmiset, luopumiset, hiljaisuus, metsä, koirat ja kirjoittaminen ovat kaikki antaneet paljon. Yliopisto-opintojen lisäksi olen saanut seurata tuhansia tunteja kansainvälisiä hyvinvoinnin ammattilaisia ja osallistua myös heidän pitämiinsä valmennuksiin.

Olen erittäin innostunut monista hyvinvointiin liittyvistä aiheista – olipa kyse irti päästämisestä, kiitollisuudesta, anteeksiannosta, näkökulman muuttamisesta, hyväksynnästä, ihmissuhteista, palvelusta jne. Näistä ja muista itseäni koskettavista aiheista kirjoitan tässä blogissani.

Otan mielelläni vastaan kutsuja tullakseni puhumaan tai herättämään keskustelua ja ajatuksia näistä aiheista yksityisesti sekä ryhmissä. Voimme tavata myös skypen välityksellä.

Toivon sinulle kaikkea hyvää,

Lenita
lenita.lehtonen@gmail.com
http://www.lenitalehtonen.fi
050 345 1035
Facebook:
Lenita Lehtonen
Kiitollisuuden voima
Kultaiset koiramme

Kuva: Nico Backström

Lenita
lenita.lehtonen(at)gmail.com
050 345 1035

12 vastausta artikkeliin “Lenita”

  1. Hei Lenita!
    Sinulla on aivan ihanat sivut ja mahdottomasti ”fiksua” asiaa. Jämähdin tuohon lukemaan pidemmäksikin toviksi viisauksia joita olet hienosti kirjoittanut ymmärrettävästi.
    Kiitos linkistä tänne sivuillesi, tulen varmasti vierailemaan toistekkin!
    Kaikkea hyvää elämääsi!

    Tykkää

  2. hienoa lenita,

    Tässä keski-iän kynnyksellä sitä alkaa pohtia enemmän
    missä mennään ja mitä tämä elämä oikein on. ???
    Elämä on ihana seikkailu , kun sen oikein oivaltaa.

    Minä tykkään pienistä ihanista arjen asioista ja arvostan sitä ku kaikki asiat sujuvat …Ripaus juhlaa ja shampanjaa
    välistä
    Kyllä riittää blogissasi lukemista

    kesätervesin
    eeva maria

    Tykkää

    1. Huomasin juuri, että en ole vastannut viestiisi Eeva Maria. Kiitos oikein paljon!
      Missä mennään ja mitä elämä oikein on ovat todella herkullisia kysymyksiä. Kyllä meillä piisaa maisteltavaa! Ihanaa.
      Kaunista syksyä!

      Lenita

      Tykkää

  3. Hei! olin luennollasi 19.10.09 hieno ilta! Olen kovin masentunut, kun mieheni mielestä kaikki mistä minä pidän on tyhmää ja en muutenkaan pysty täyttämään hänen odotuksiaan.varsinkin nyt, kun jäin työttömäksi ja ikää on jo 59v.olen hänen mielestään huono ihminen.Itse hän on eläkkeellä ja ,tietysti se paras ja ahkerin.Sain jotain toivoa sinun luennoltasi vaikka en vielä tiedä, miten tästä eteenpäin!? hyvää jatkoa sinulle t:Hilkka

    Tykkää

    1. Kiitos, että tulit ja kiitos palautteestasi sekä viestistä muutoinkin.

      Välillä mietin, että pitäisikö minun kommentoida näitä viestejä vai ei. Että haluaako kirjoittaja kuulla ajatuksiani vai ei. Usein kuitenkin kirjoitan ja niin teen nytkin. Toivottavasti se on hyvä asia. Ikävää, että teillä on tuollainen tilanne. Se on varmasti raskasta molemmille. Uskon, että vastaavaa on monessa perheessä.

      Minä uskon, että meillä on elämässämme aina parhaat opettajamme. Oletko miettinyt, mitä miehesi sinulle tiedostamattaan opettaa? Mikä on se oppi, jonka voit häneltä saada. Huomaat varmaan, että nyt tavallaan teet viestissäsi saman miehellesi, mitä hän tekee sinulle. Teet sen ehkä eri sanoin, mutta…

      Mitä jos saat kiittää häntä tiedosta? Mitä tarkoitan? Minä arvelen, että hän lukee ajatuksesi ääneen. Et kerro, miten itse reagoit, mutta voi olla, että sinäkin luet hänen ajatuksensa ääneen. Sanat eivät varmaan ole samat, mutta perustunnelma. En tunne sinua, enkä miestäsi, mutta siitä mitä olen nähnyt, kuullut ja itse kokenut, olen tullut siihen tulokseen, että kukaan toinen ei kykene soimaamaan meitä enemmän kuin me itse soimaamme itseämme. Jos tästä on kyse, molemmilla on sama juttu. Molemmilla on sabotoivia ajatuksia ja se tulee sitten ulos niin kuin tulee ja erittäin usein toisen arvosteluna ja syyttämisenä. Todellisuudessa molemmat kaipaavat rakkautta ja hyväksyntää.

      Mikä lääkkeeksi?

      Ala rennosti tunnistella ja tarkkailla ajatuksiasi. Ohita ystävällisesti ne, joiden tiedät tekevän pahaa sinulle, hänelle tai muille. Ole ystävällinen ja hyvä itsellesi, myös silloin kun lipsut. Jos tilanne, on jatkunut jo pitkään (niin kuin se usein on), muutos näkyy usein pikku hiljaa. Mutta jos kiinnität huomion itseesi, itsesi muuttamiseen, lupaan, että muutos alkaa näkyä.

      Anna rakkautta. Soita ystävälle, vie turhaa tavaraa hyväntekeväisyyteen, käy katsomassa mummoja vanhainkodissa jne. Antaminen ja saaminen ovat sama asia.

      Kuuntele sydämesi ääntä. Mieti mitä nautit tehdä ja ala tehdä sitä. Tanssi, maalaa, laula tai mitä se ikinä onkaan.

      Lue Miguel Ruizin kirja Neljä tietä vapauteen. Alat nähdä, että mikään ei ole henkilökohtaista. Oivallat, että miehesi toimintatavat kertovat hänen pahasta olostaan jne. Saat voimaa!

      Kun sinä alat ottaa tällä tavalla vastuuta itsestäsi, myös teidän suhteenne muuttuu. Myös hän saattaa muuttua. Alat kuitenkin ymmärtää itseäsi ja häntä paremmin ja kykenet tekemään paremmin hyviä valintoja, mitä ne sitten ovatkaan.

      Ja hei, suosittelen sinulle lämpimästi myös kiitollisuuspäiväkirjaa.

      Sinulle sopivia vahvistulauseita voivat olla:
      Hyväksyn itseni.
      Olen hyvä itselleni.
      Rakastan itseäni.
      Kiitos.
      Kuuntelen sydäntäni ja kunnioitan itseäni ja muita.
      Kun olen hyvä itselleni, olen hyvä myös muille.
      Otan vuodet ilolla vastaan.

      Katso, jos noista löytyy, joku/joitakin joka tuntuu hyvältä. Voit myös keksiä parempia. Nämä korvaavat pikku hiljaa niitä ikäviä, jotka päässä pyörivät. Suosittelen, että toistelet ja maistelet niitä päivittäin ja mielellään useampaan kertaan. Minä toistan omiani aamulla, päivällä ja illalla. Minulla on ne lapuillakin, kuten tilaisuudessa kerroin.

      Jos tykkäät ja ehdit, tule seuraavaan tilaisuuteeni Porissa. Se on kirjastossa 16.11.

      Se vielä, että minä elin juuri sellaista elämää, jota kuvasit. Enpä elä enää =) Mutta tosiaan syytin ja arvostelin toisia vuosikymmenet. Olin täynnä itsesyytöstä, mutta en ottanut siitä vastuuta, en suostunut edes näkemään sitä. Kun näitä asioita alkaa tiedostaa ja haluaa muutosta ja on valmis itse muuttumaan, niin siitä se lähtee. Tosin kyllä tässä edelleen saa itseään tarkkailla. Minulla on ainakin tosi veikeä ego, joka helposti keksii kaikenlaista, mutta olen oppinut elämään sen kanssa. Nyt on ihana elää tai oikeastaan nyt vasta elän. Jos minä voin tehdä sen, sinäkin voit!

      Kaikkea hyvää,

      Lenita

      Tykkää

  4. Hei Lenita!

    Kiitos taas sinulle eilisestä illasta täällä Porissa!Tuntuu, että sain taas uutta voimaa elämääni.Aika näyttää, tuleeko tehtyä uusia ratkaisuja, ainakin on helpompi elää, kun tietää toisillakin olevan erillaisia ongelmia.kaikki varmaan jotenkin selviämme eteenpäin.Hyvää jatkoa sinulle.T: hilkka

    Tykkää

    1. Hei Hilkka,

      Kiitos, että olit mukana. Hyvä alku on jo se, että tarkkailemme ajatuksiamme ja ohjaamme ne hyviin. Ajatellaan hyviä ja lämpimiä ajatuksia. Etsitään toisesta sitä hyvää, silloinkin kun se on vaikeaa. Tehdään kivoja juttuja, asoita, jotka antavat piristystä päiväämme. Kynttilänvalo, jalkahoito, kahvilassa käynti ystävän kanssa tai mikä se nyt sitten itse kullekin on.

      Odotetaan hyviä asioita ja otetaan niitä ilolla vastaan ;).

      Kirjoittele joskus.

      Halauksin

      Lenita

      Tykkää

  5. Hei Ihana Lenita!

    Laitoit linkkisi julkiselle, tunnetulle keskustelupalstalle. Se oli outo yllätys!

    Nyt olen lukenut tekstejäsi – ja vielä on paljon lukematta, koska aloitin alusta – ensin ”harpoin” siellä täällä.

    Kirjoitat kauniita ajatuksia vivahteikkaalla suomen kielellä = olet kaunis 🙂
    (olet ulkoisestikin kaunis, mutta se ei ole kovin tärkeää 🙂

    Olen ollut yli kolme vuotta leskenä, avioliittomme kesti viikkoa vaille 32 vuotta. Puolisoni oli katalonialainen.

    Mielestäni – jopa omituisilla – tapahtumilla elämässämme on aina joku tarkoitus.
    Sanomme usein, että ’katso peiliin’, mutta olen aina ajatellut, että meidän pitäisi katsoa sinne peilin taakse; että näkisimme, mitä itse heijastamme…

    Abrazos

    Tykkää

    1. Hei ihana Ulla! Nähdessään kaunista on kaunis vai mitä? Olet mitä kaunein! Kiitosihanasta viestistä. Sait varmasti elää miehesi kanssa monta kaunista hetkeä. Vaikea käsittää minkälaista se luopuminen on, kun on noin pitkään saanut elää toisen kanssa. Abrazos 🙂

      PS. Haaveilen muuten espanjan oppimisesta 🙂 Ai niin, en tiedä mitä tarkoitat tuolla keskustelupalstalla. Olisi kiva kuulla. En muista laittaneeni linkkiä mihinkään,mutta voin olla unohtanut koko asian, hajamielinen kun olen.

      Tykkää

  6. Hei!

    Olen äärimmäisen kiinnostunut terveyskasvatuksesta, ja olenkin menossa ensi tiistaina pääsykokeeseen. Kovasti olen yrittänyt löytää internetistä tietoa aineesta, mutta mitään kovin konkreettista en ole onnistunut löytämään. Siksi olenkin niin innoissani, kun löysin jonkun, joka opiskelee terveyskasvatusta!
    Jos siitä ei ole vaivaa, voisitko vastata muutamaan minua askarruttavaan asiaan?

    Millaista työtä terveystieteiden maisteri (pääaineena terveyskasvatus, tietenkin) voi tehdä? Kaipaisin esimerkkejä – netti kun on pullollaan ympäripyöreetä tietoa. Entä tarvitaanko tällaisia asiantuntijoita paljon, vai onko moni työttömänä tai saako työpaikoista taistella? Suosittelisitko terveyskasvatuksen opiskelua?

    Ja vielä: olisiko vinkkejä pääsykokeeseen?

    Tykkää

    1. Moi Eve!
      Ensinnäkin, paljon onnea pääsykokeeseen!
      Autan, jos vain voin. Olin vuoden jyväskylässä ja nyt olen ollut Espanjassa kohta vuoden. Opiskelusysteemi on muuttunut tässä välissä kovasti, enkä ole vielä perehtynyt uuteen.

      Töppäilin pääsykokeessa, koska luin huonosti yhden annetun tehtävän. Onneksi huomasin virheen ja ehdin paikata asiaa. Ole sinä tarkempi, rentouta kehosi ja mielesi hengittämällä pari kertaa syvään ja anna alitajuntasi auttaa 🙂 ONNEA!

      Mä en ehkä ole oikea ihminen kommentoimaan noita työmarkkinakuvioita, kun mulla on ollut tapana järjestää itselleni työtä ja näin ollen olen ollut monta vuotta yrittäjänä. Viime vuosina olen tosin vain opiskellut.

      Mä tykkään kiinnittää huomioni sanoihin ja toi taistelu sana on yksi sellainen. Mä en usko taisteluun työpaikoista, en taisteluun tauteja vastaan jne. Jos sä nautit siitä mitä teet, niin varmasti oikeat ovet aukeaa, niin mä uskon. Mutta uskon myös, että on olennaista nauttia itsestään, jotta voi nauttia siitä mitä tekee. Kaikki lähtee aina meistä, sinusta, minusta jne. Ja uskosta ja luottamuksesta siihen, että asiat järjestyvät. Aina joku saa töitä, yritys menestyy jne. vaikka olisi millainen lama.

      Uskon, että monille työnantajille tärkeämpää on, että hakijalla on akateeminen tutkinto, ei ole niin väliä, mikä se tutkinto on. Riippuu tietysti paikasta. Toisaalta yksin tutkinnolla ei pääse pitkälle. Kaikki lähtee sinusta, sinun tavoitteistasi ja sinun hyvinvoinnistasi. Samoin kuin siitä, että mihin sinä luotat. Sanotaan, että usko siirtää vuoria.

      Hyvinvointialalle on viime vuosina syntynyt paljon uusia hommia ja työmahdollisuuksia. Se varmasti jatkuu ja kuten tiedämme, esimerkiksi vanhusten määrä kasvaa. Mahdollisuusia on paljon. Uskon, että terveystieteen akateeminen tutkinto ei voi olla huono lähtöalusta tuolle alalle pyrkimisessä. (En muuten tiedä, onko sinulla edessä kanditutikinto vai maisteri, itse olen maisteriohjelmassa.) Toisaalta näyttää myös siltä, että alalla toimii paljon ihmisiä, joilla on ihan eri tausta. Joskus tuntuu, että yliopisto elää omaa irrallista elämäänsä. Varmaa on, että julkisella puolella tutkintoja arvostetaan, mutta viime vuosina alalle on syntynyt paljon yksityistä yritystoimintaa.

      Sinuna hiljentyisin kuuntelemaan sydämesi ääntä. Mitä minä todella haluan, mitä minä todella todella haluan. Pelko tai epävarmauus estävät vastauksen kuulemisen. Sen sijaan asetu kuuntelemaan luottavaisin mielin.

      Olennaista ei ole sekään työllistytkö vaan sekin on vasta yksi alku. Jos olet vielä nuori, sinulla voi olla edessä monien kymmenien vuosien työrupeama. Toisaalta uskon, että monille on hyvin vaikea nuorena tietää, että mikä minusta tulee isona (minä olen 49 enkä tiedä sitä vielä :). Olennaista on mielestäni tarkkailla itseään ja hyvinvointiaan. Jos voin hyvin, mutta työ ei maistu, vaihtakaamme alaa tai työtä. Käsitykseni mukaan menneestämme on aina hyötyä jatkossa, enkä usko koulutuksesta olevan haittaa varsinkaan jos esim. työttömyys on toinen vaihtoehto. Sitä paitsi yliopiston sisällä on myös helpompi vaihtaa pääainetta ja joskus voidaan tarvita kokeilu, jotta selviää mitä en ainakaan halua. Oma tyttäreni aloitti Åbo Academissa ja vaihtoi vuoden päästä Hankeniin. Oppi siinä välissä ehkä opiskelemaan aiempaa tehokkaammin ja tutustui yliopiston tapoihin jne. Mikä on turhaa? Mikä on virhe?

      Maailma on mahdollisuuksia täynnä. Anna elämän yllättää 🙂

      Mitäs tuumit?

      Besos,
      Lenita

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s