Jumittaako?

Useimmilla meistä on kokemusta tilanteista, jolloin emme jostain kumman syystä pääse eteenpäin, vaikka sitä haluaisimme. Ihmettelet siinä sitten, että mistä tässä oikein on kysymys.

Loistava tyyppi ja kokenut amerikkalainen valmentaja Cheryl Richardson sanoo, että syy paikoilleen jähmettymiseemme on yleensä jokin seuraavista:

1 Tiedon puute

2 Ystävien tai tuen puute

3 Uskon puute

Rakennamme uskoa ja luottamusta tekemällä asioita, joiden lopputulosta emme etukäteen tiedä, muistuttaa Richardson.

Rohkeasti eteenpäin siskot ja veljet 🙂

Nappasin Cheryl Richardsonin kommentit hänen radio-ohjelmastaan, jota hän vetää Hay House Radiossa.

Lisää rahaa hyvillä mielin

Amerikkalainen Barbara Stanny auttaa naisia tulemaan sinuiksi rahan ja rahan tekemisen kanssa. Stanny sanoo, että jos teet seuraavat kolme asiaa kolmen kuukauden ajan, saat ihmeitä aikaan.

1 Kerran päivässä: lue jotain rahasta. Voit aloittaa silmäilemällä otsikoita tai lukemalla yhden artikkelin tarkemmin. Sopivia suomenkielisiä lehtiä voisivat olla Arvopaperi, Talouselämä, Taloustaito, Taloussanomat ja Kauppalehti. Eiköhän niitä talous- ja raha-asioita ole useimmissa maakuntalehdissäkin. Materiaalia on printtinä ja verkossa. Lehtiä voi käydä lukemassa vaikka kirjastossa. Jos katselet kaupan kassalla lehtiä, katso rahaan liittyviä. Mahdollisuuksista ei ole pulaa, asenne ratkaisee tässäkin asiassa.

2 Kerran viikossa: keskustele rahasta. Meillä on tapana valittaa rahasta, mutta siitä keskustelu on harvinaisempaa. Hienoa, jos voit jutella ihmisten kanssa, jotka ovat sinua ”edellä” raha-asioissa. Voi oppia paljon. Moni jenkki on perustanut rahan ympärille myös opiskelu- tai lukupiirin.

3 Kerran kuussa: siirrä rahaa säästöön. Voit aloittaa vaikka sinulla olisi vain muutama kolikko. Kyse on uuden tavan opettelemisesta ja ajatusten keskittämisestä. Se, mihin ajatuksemme keskitämme, lisääntyy. Rituaalit ovat käsittääkseni varsin tehokkaita. Kerää vaikka kolikoita kulhoon ja vie kerran kuussa pankkiin.

Minusta tuo on hyvä kokonaisuus. Aion kokeilla. Kukaan ei ole Stannyn mukaa liian vanha, eikä kellään ole liian vähän tai liikaa rahaa tai tietoa hyötyäkseen näistä rutiineista.

Stanny jakoi muitakin vinkkejä. Rahaa ei koskaan pidä laittaa mihinkään, mitä ei ymmärrä. Kunpa meillä olisi myös rohkeutta paljastaa tietämättömyytemme ja kysyä vaikka kymmenen kertaa, jos emme jotain ymmärrä. Tämän ei pitäisi olla minulle vaikeaa, sillä olen utelias ja kova likka kyselemään. Siihen nähden, miten tärkeää raha on, olen kuitenkin käyttänyt hämmästyttävän vähän aikaani näistä asioista jyvälle pääsemiseen.

Raha-asioissa voi kuulemma viisastua varsin nopeasti, vaikka toisaalta opittavaa riittää koko elämäksi.

Barbara Stannya haastatteli Christiane Northrup Hay House Radiossa.

Jos ottaisin koiran

Täällä on hiljaista. Netta tuli reissultaan, viipyi pari päivää ja vei tänään Tacon mennessään.

Kyllä oli kiva pari viikkoa paijata Taksua. En yhtään ihmettele, että koirat ja kissat saavat ihmeitä aikaan myös vieraillessaan vanhusten ja sairaiden luona.

Toivon, että eläimet ovat tervetulleita sairaaloihin ja vahainkoteihin. Usein ne ovatkin, mutta koska emme ole nähneet koiria laitoksissa, emme tule ajatelleeksi asiaa tai emme usko, että niitä saa niihin viedä. Asia kannattaa tietysti aina selvittää etukäteen. Pepe ja minä kävimme muutaman kerran Tampereella Koukkuniemen vanhainkodissa tervehtimässä vanhuksia. Olimme Pepsun kanssa vähän aikaa Tampereella aktiivisesti toimivan Mummon kammarin vapaaehtoistyöntekijöitä.

Jos otan uuden koiran, otan löytökoiran tai sellaisen, joka muutoin etsii uutta kotia. Googlaamalla löysin pilvin pimein sellaisia haukkuja. Kodittomat.fi-sivustolla on kotimaisten eläinsuojeluyhdistysten ilmoittamia hylättyjä eläimiä. Siellä on kissoja, koiria ja muita lemmikkejä. Tunturisusi.com-sivustolla on laajasi ja palvelevasti esitelty linkkikokoelma aiheesta ja kotia etsivistä koirista sekä Suomesta että ulkomailta. Lemmikkipalstat.net-sivuilla on sekä rekisteröityjä että rekisteröimättömiä koiria, jotka annetaan pois.

Voimme auttaa myös muilla tavoilla kuin tarjoamalla eläimille kodin. Voimme esimerkiksi tukea rahallisesti löytökoirien hoitoa tai voimme auttaa koirien tuonnissa Espanjasta Suomeen, kun palaamme sieltä lomamatkalta.

Eläinten ottamisen ei tule olla mikään päähänpisto. Pepen ja minun yhdessä eloa kesti yli 15 vuotta. Pepsu oli ystävä ja perheenjäsen, jolta sain ja opin paljon. Se avasi sydäntäni ja Pepen myötävaikutuksesta opin paljon itsestäni.

Kiitän sydämestäni niitä, jotka tekevät työtä hylättyjen eläinten puolesta. Kiitos myös näistä nettipalveluista. Toivon, että mahdollisimman moni eläin saa uuden kodin ja moni meistä uuden upean ystävän.

Tammikuun uudet kujeet

Uskon, että silloin tällöin kannattaa tehdä jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Se on muutoksen sallimista ja uuden kutsumista. Pieni askel saattaa johtaa isoon muutokseen.

Minä olin tänään retkiluistelemassa elämäni ensimmäisen kerran. Kivaa oli. Kaaduin tosin kerran ja löin jopa pääni, mutta onneksi ei tainnut käydä kuinkaan ja uskalsin jatkaa matkaa heti lennon jälkeen.

Aika näyttää jatkanko lajia, mutta siitä olen mielissäni, että olen kokeillut. Sain tämän idean jo kesällä, kun olin muuttanut Jyväskylään ja ihmiset kertoivat alueen runsaista talviurheilumahdollisuuksista. Minulla ei ole luistimia, mutta onneksi retkiluistimet sai vuokrata.

Mitähän uutta seuraavaksi?

Haaveissa jumala kuiskii meille

Haaveita kannattaa kuunnella, vaikka emme niitä toteuttaisikaan. Haaveissa jumala kuiskii meille. Näin upeasti tarinoi piispamme Irja Askola viime vuonna Ylen Inhimillisessä tekijässä. Minusta tämä tuntuu erittäin todelta. Toinen asia on sitten se, miten itse kukin jumalan määrittelee. Haaveissa on takuulla vahva sanoma.

Jollet sinä toteuta haaveitasi, niin ei niitä toteuta kukaan muukaan, oli vuorikiipeilijä Veikka Gustafssonin isoisä sanonut Gustafssonille. Tämänkin kuulin Inhimillisestä tekijästä, jossa Gustafsson oli taannoin vieraana. (Ohjelmat ovat katsottavissa Ylen Areenassa.)

Kannustakaamme toisiamme kuuntelemaan sydämemme ääntä. Ja kuunnelkaamme omaamme.

Koiratkin tykkää

Ikkunasta tuijottelen kerrostalon seinää laulaa Taiska kaivaten maalaismaisemaa. Itsekin asuin kerran huoneistossa, jonka useimmista ikkunoista näkyi vain seuraavan rakennuksen seinä. Ei tuntunut hyvältä, ei.

Espanjassa panin merkille, että moni mummo ja pappa kuluttaa aikaansa istumalla mökkinsä edessä katselleen maailmanmenoa. Meitä eivät kelit useinkaan samalla tavalla helli, joten täällä tuijotellaan sitten ikkunasta. Se on varmasti mieluinen harrastus monille vanhuksille.

Ilmeisesti ihminen haluaa nähdä monia asioita. Ensinnäkin, tekee hyvää nähdä kauas. Samoin luonnon katselu hoitaa. Myös liike kiehtoo meitä. Se kait palvelee synnynnäistä uteliaisuuttamme ja muutosta on mukava katsella sivusta. Keräsitkö sinä koskaan autojen rekisterinumeroita tien varressa? Liike on myös kaunista. Mietipä veden pintaa, puiden liikettä tuulessa tai taitavaa tanssiparia. Minkä jatkuvan juhlan vuodenaikojen vaihtelu meille tarjoaakaan. Eipä ole mikään turha lahja näköaistimmekaan.

Kuulin muuten taannoin tarinan, olikohan se Bahamalta. Eräs mies oli alkanut viettää säännöllisesti aikaansa morjestellen iloisesti ohi ajaville. Hän oli aina samassa paikassa ja pikku hiljaa autoilijat alkoivat varta vasten ajaa sitä kautta, jotta saivat tervehtiä tuon iloisen veikon kanssa. Kaveri jopa palkittiin jotenkin julkisesti tästä hyvän mielen työstä.

Myös koirat tykkäävät katsella. Oletko tullut ajatelleeksi, miten kauas monet koirat kodeissaan näkevät? Arvelen, että usein niiden kodeissa ei tavallaan ole ikkunoita, koska ne ovat monesti koiria korkeammalla. Minun edesmennyt Pepe koirani istui nuorempana pitkiä aikoja ikkunasta tuijotellen, kun se oli mahdollista.

Minulla on nyt tyttäreni koira, Taco, hoidossa. Se on tosi vilkas ja päätin kokeilla, että nauttisiko sekin maisemista. Raivasin Tacolle tilaa työpöytäni kulmalle ja siinä se on istunut nautiskellen aivan rauhallisesti pitkiä aikoja. Jos näköpiirissä on paljon liikettä, sen pää heiluu kuin ihmisillä tennismatsin katsomossa. Aattona se katseli, kun raketteja ammuttiin, eikä se ihmetyksekseni haukkunut kertaakaan, vaikka paukuttelu kuului sisällekin. Ehkä koira kokee hallitsevansa reviiriään paremmin, kun se näkee kauemmas, eikä sillä silloin ole niin suurta tarvetta haukkua. En tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että minä nautin, kun näen Tacon nauttivan. Olipa oiva idea loihtia sille tämä aitiopaikka.