Haluatko menestyä?

Olet varmaan kuullut sanottavan, että olemme kaikki myyjiä. Olen samaa mieltä. Me myymme ajatuksiamme ja aikaamme. Moni kokee ajan olevan kortilla, joten ei edes sukulaisuussuhde tai avioliitto takaa toisen ajan ja huomion saamista. Puhumattakaan siitä, että kuuntelisimme aidosti. Jos vielä tarjoamme uusia ajatuksia, kasvavat haasteet moninkertaisesti.

Suhtauduin aiemmin myyjä-sanaan varsin negatiivisesti. Niinpä kerroin itselleni ja muille tarinaa siitä, miten huono myyjä olen. Aikaa myöten olinkin, sillä senhän me saamme mitä tilaamme. Alitajunnan voima on suuri.

Hyvä myyjä on ihminen, jota muut haluavat kuunnella. Tuota asemaa ei voi saavuttaa, ainakaan pitkäksi aikaa, kepulikonsteilla. Hyvä myyjä on siis ihminen, joka aidosti välittää toisesta ihmisestä. Arvostan vihdoin myyntiä ammatikseen tekeviä. Ihailen sitä pettymysten sietokykyä, joka hyvällä myyjällä on. Se on äärimmäisen tärkeä taito, jos haluaa olla onnellinen.

Uteliaisuus, mielikuvitus ja kauppa ovat yhdistäneet ihmisiä. Miten erilaiselta maailma näyttäisi ilman näitä elementtejä ja rohkeita ”myyntimiehiämme”? Olettaisimmeko maailman olevan edelleen litteä ja suhtautuisimme muukalaiseen nykyistä ennakkoluuloisemmin eli vihamielisemmin? En väitä että kauppaan ei liittyisi myös ikäviä piirteitä.

Joseph Murphy toteaa meidän olevan myös liikemiehiä. Näin hän kirjoittaa kirjassaan Alitajuntasi voima:

”Olet liikemies myös siksi, että olet mukana liikeyrityksessä, jonka nimi on elämä. Voit tulla menestyväksi liikemieheksi kuvittelemalla itsesi tekemässä sitä, mitä palavasti tahdot ja omistamassa sitä, mitä eniten haluat. Kehitä mielikuvitustasi – ota mielessäsi osaa menestykseesi aivan kuin se olisi jo totta. Tee siitä tapa. Nukahda joka ilta tuntien, että olet menestynyt ja täysin tyytyväinen elämääsi ja vähitellen onnistut istuttamaan menestyksen ajatuksen alitajuntaasi. Usko että olet syntynyt menestymään ja kun rukoilet, sinulle alkaa tapahtua ihmeitä!”

Tässä vielä toinen suora lainaus Murphyn kirjasta:

”Hyödyllisiä vihjeitä

1 Menestys tarkoittaa sitä, että elät menestyneesti. Kun sinulla on mielenrauha, kun olet onnellinen, riemukas ja teet sitä mitä rakasta, olet menestyjä.

2 Ota selvää siitä, mitä eniten haluat tehdä ja tee se sitten. Jos et tiedä, mikä omin alasi olisi, pyydä johdatusta ja olet saavan siihen johtolangan.

3 Erikoistu omaan alaasi ja yritä tietää siitä enemmän kuin kukaan muu.

4 Menestyvä ihminen ei ole itsekäs. Hänen suurin toiveensa elämässä on palvella toisia ihmisiä.

5 Ilman mielenrauhaa ei ole todellista menestystä.

6 Menestyvällä ihmisellä on vahva psyykkinen ja henkinen ymmärrys.

7 Jos kuvittelet päämääräsi selvästi, sinulle tullaan antamaan siihen tarvittavat keinot alitajuntasi ihmeitätekevän voiman kautta.

8. Kun tunteesi toimivat ajatustesi sytyttäjinä, on seurauksena omakohtainen usko asiaasi, ja ’sinulle tapahtuu niin kuin uskot’.

9. Jatkuvasti ylläpidetty mielikuva houkuttelee esiin alitajuntasi ihmeitätekevän voiman.

10 Jos haluat saada ylennyksen työssäsi, kuvittele miten esimiehesi, työnantajasi, tai rakastettusi onnittelee sinua ylennyksestäsi. Tee kuvasta elävä ja todellinen. Kuuntele äänet, näe kädenliikkeet, ja tunne, että kaikki on totta. Jatka näin uutterasti ja kun olet usein harjoitellut asiaa mielessäsi, olet tunteva iloa siitä, että rukoukseesi vastataan.

11 Alitajuntasi on muistisi varasto. Saadaksesi täydellisen muistin vahvista ajatusta siitä sanomalla usein itsellesi: ’Alitajuntani rajaton viisaus paljastaa kaiken mitä minun on tiedettävä, olenpa missä hyvänsä.’

12 Jos haluat myydä talosi tai jotain muuta omaisuuttasi, vahvista ajatusta siitä sanomalla itsellesi hitaasti, rauhallisesti ja tunteella seuraavasti: ’ Rajaton viisaus vetää puoleensa tälle talolle tai omaisuudelle sellaisen ostajan, joka haluaa sitä ja joka menestyy siinä.’ Pidä yllä tietoisuutta tästä ja alitajuntasi syvällä kulkevat virrat saavat asian tapahtumaan.

13 Menestyksen idea sisältää kaikki menestyksen elementit. Toista ’menestys’-sanaa itsellesi usein uskomalla siihen ja olemalla siitä täysin vakuuttunut ja alitajuntasi saa pakostakin sinut menestymään.”
Tällaisia vinkkejä jakoi Joseph Murphy.

Ihan niin kuin kaikki muutkin puoleni, minä haluan oppia tuntemaan hyvin itsessäni olevan myynti- ja liikemiehen. Haluan rakastaa ja kunnioittaa niitäkin ominaisuuksia. Kiitos kaikille esikuville.

Omaa polkuaan etsivälle

Lepää ja leiki. Siinä on elämän rytmi. Tätä mieltä on kirjailija ja elämäntaidonvalmentaja Martha Beck, joka antaa 10 vinkkiä, siitä miten löydämme oman polkumme.

Martha Beck tuumii ettei väärää tietä ole, sillä koko elämämme on tie. Se, missä nyt olemme, on oikea tällä hetkellä, koska olemme nyt siinä. Kaksi asiaa vie meitä eteenpäin. Ne ovat ilo ja kärsimys. Jos kuljet kohti iloa, olet oikealla tiellä. Jos etenet kohti kärsimystä, tiedät jonkin olevan pielessä. Beckin mukaan näin ollen toinen tie on ilon tie ja toinen oppimisen tie. Hän uskoo, että elämämme ei ole tarkoitus olla kärsimystä.

Tässä osa Beckin kymmenestä vinkistä. Hän tuumii, että joku niistä voi olla sinulle merkittävä, ehkä jopa kaksi.

1 Hiljaisuus. Beck pitää puhumattomuutta tärkeänä. Etsi hetkiä, jolloin voit olla jossakin rauhassa ja hiljaa ilman telkkareita sun muita. Kuulemme sielullamme. Kun kuuntelet hiljaisuutta, sinut kutsutaan oikealle tiellesi.

2 Totuus. Totuus todellakin vapauttaa. Totuus on yksinkertaisesti se, mitä nyt tapahtuu sisälläsi ja ympärilläsi. Tunnistat nämä hiljaisuudessa. Tiedostat mitkä asiat elämässäsi toimivat ja mitkä eivät. Tämä asia työssäni on hyvin, tämä ei jne.

3 Leiki. Tee työtäsi niin kuin koira leikkii. Jos työ tuntuu työltä, etsi jotain joka tuntuu leikiltä. Jos käytät sanaa työ, luovu siitä ja ala kutsua työtä leikiksi.

4 Lepää. Me emme lepää riittävästi. Kun työ ei maistu, on aika levätä. Siitä syntyy tuottava rytmi – lepo, leikki, lepo, leikki.

5 Ota riski. Tee joka päivä jotain, joka pelottaa sinua, mutta vie lähemmäs sydämesi ääntä.

5 Naura. Se vie nopeasti oikeaan suuntaan.

6 Ole kiitollinen. Kiitä kaikesta.

Kaikki Martha Beckin vinkit ja koko esitys löytyy täältä Oprahin sivuilta. Suosittelen. Esitys on mielestäni koskettava ja viisas. Beck on myös erinomainen esiintyjä.

En voi loukata sinua

En voi loukata toista -ajatuksen tiedostaminen oli minulle tajuntaa räjäyttävä kokemus. Olin olettanut, että jos minä olisin vain tehnyt toisin, ollut viisaampi, fiksumpi, hiljaa jne., hän ei olisi suuttunut. Hän ei olisi pettynyt, hän ei olisi lähtenyt pois.

Noista ajatuksista seuraa toisia. Olenpa tyhmä, hullu, surkea, hävytön jne. Kuulen äänen, joka sanoo: ”Häpeä vähän”. Olen uhri. Se vie voimat, ja niillä, jotka minulla vielä on jäljellä, päätän tehdä kaikkeni, jotta muut eivät pettyisi, jotta muut olisivat tyytyväisiä.

Tarkoitukseni oli jäädä pois eräänkin yhdistyksen hallituksesta jo muutama vuosi sitten, mutta enhän minä voi, koska he tarvitsevat minua. Haluaisin viettää vapaita iltoja, mutta en osaa sanoa ei naapurin yksinhuoltajalle, joten hoidan toista kertaa tällä viikolla hänen lapsiaan. Eräs vanha ystävä, jonka valituksiin olen lopen kyllästynyt, soittaa kaksi kertaa viikossa ja minä joudun kuuntelemaan hänen rutinoitaan. Tämän sorttisia juttuja saattaa arjestamme löytyä. Mikä ihana mahdollisuus tehdä itselle lisää aikaa.

Jos en voi loukata toista, niin sehän tarkoittaa, että kukaan ei voi loukata minua! Ei voi olla totta, sanoo tietenkin mieli ensimmäisenä, ja sen uskomuksen varassa useimmat elävät koko elämänsä. Mitä jos se onkin totta? Kukaan ei estä maistelemasta ajatusta.

Sydämestäni kiitän Byron Katieta ja Don Miguel Ruizia, jotka ensimmäisinä herättivät minut näkemään tämän anteliaan näkökulman. Kirja voi todellakin vaikuttaa.

Miguel Ruiz kirjoittaa Neljä tietä vapauteen -kirjasssaan:

”Saatat jopa sanoa minulle ’Miguel, sinä loukkaat minua’. Se mitä sanon ei kuitenkaan loukkaa sinua; olen vain koskettanut sinussa jo ennestään olevaa haavaa. Loukkaat itse itseäsi. En voi millään tavoin ottaa sitä henkilökohtaisesti. Tämä ei johdu siitä, etten uskoisi tai luottaisi sinuun, vaan siitä, että tiedän sinun tarkastelevan maailmaa erilaisin silmin, omien silmiesi kautta. Luot mielessäsi oman kuvasi tai elokuvasi, jossa itse olet ohjaajana, tuottajana ja näyttelijänä. Kaikki muut ovat sivuosissa. Elokuva on sinun oma luomuksesi.”

”Tarkastelet elokuvaa elämän kanssa tekemiesi sopimusten mukaisesti. Muodostat itse omat näkemyksesi. Kyse on omasta totuudestasi, ei muiden. Jos sitten suutut minulle, tiedän että kyse on sinusta itsestäsi. Olen ainoastaan tekosyy suuttumiseesi. Suuttumisesi johtuu pelosta, omien pelkojesi kohtaamisesta. Jos sinussa ei olisi pelkoa, et suuttuisi minulle. Jos et tuntisi pelkoa, en herättäisi sinussa vihaa. Jos et pelkäisi, et olisi mustasukkainen etkä surullinen.” Näin siis kirjoitti Miguel Ruiz.

Tämä selittää mielestäni myös sitä, että kaikki tunteet ovat tärkeitä. Jos suutun tai pahoitan mieleni, saan mahdollisuuden tunnistaa haavan. Yllättävän usein tämä mahdollisuus jää hyödyntämättä, sillä me käännämme huomiomme siihen toiseen ihmiseen. Siihen, jonka koemme meitä loukanneen. Me tuomitsemme hänet tai kerromme totuuden torvina hänelle hänen haavoistaan.

Ruotsalainen tutkija ja syöpälääkäri Stefan Einhorn kirjoittaa kirjassaan Ihmisen tehtävä:

”Kun Richard Nixon pakotettiin eroamaan ja hänet alistettiin samalla suuremmalle poliittiselle nöyryytykselle kuin kukaan amerikkalainen presidentti on koskaan joutunut alistumaan, hän sanoi: ’Toiset voivat vihata sinua, mutta vasta sitten he voittavat, kun alat itse vihata heitä. Ja silloin vahingoitat itseäsi.’ Oma viha ja oma suuttumus jäytävät ihmistä sisältäpäin. Intiaanien sananlasku sanoo samaan tapaan: ’Se joka vihaa, joutuu kaivamaan kaksi hautaa, toisen itselleen.'”

Omalta osaltani voin sanoa, että mitä enemmän elän näiden ajatusten mukaisesti, sitä paremmin voin.

Onnea parisuhteeseen

Tässä psykologi Joseph Melnickin vinkit:

1 Olen antelias. En laske pisteitä eli en esimerkiksi ajattele, että miksi keittäisin hänelle kahvit, koska hän ei antanut minulle suukkoa illalla.

2 Olen utelias hänen suhteensa. Minun tehtäväni on olla kiinnostunut hänestä. Tämä ei siis koske vain ihastumis- ja rakastumisvaihetta.

3 Siedän pettymyksiä. Tiedän, että niitä tulee jatkuvasti puolison lisäksi lasten kanssa. Pärjään hyvin sekä pettymyksien kohtaamisessa että niiden tuottamisessa.

4 Minulla on huumorintajua. Osaan nauraa itselleni. Minä esimerkiksi olen täsmällinen ja vaimoni on yleensä myöhässä. On opittava neuvottelemaan ja on parempi nauraa.

5 Osaan korjata loukkaantumisen. Ymmärrän, että parisuhteessa loukkaantuu vähintään 15 kertaa päivässä ja se on normaalia. Minulla on keinoja käsitellä tilannetta. Minun on päätettävä milloin olla hiljaa, miten päästää irti oikeassa olemisen tarpeesta ja syyttelystä jne. Tiedän, että toinen yrittää hänkin parhaansa, vaikka ei juuri nyt toimisi niin kuin minä haluan.

Uskon, että Melnickin kuvaamilla ajatus- ja toimintamalleilla pärjää monissa muissakin tärkeissä ihmissuhteissa. Itse olen ollut todella huono muun muassa sekä sietämään että tuottamaan pettymyksiä. En ymmärtänyt (paitsi ehkä teoriassa), että ne kuuluvat asiaan. Jossain vaiheessa tajusin, että keksin yrittäjänäkin kaikkea mahdollista, jotta minun ei tarvitse tehdä myyntipuheluita. Oletan, että kyse oli juuri tuosta kyvystä sietää hylkäys ja toipua siitä. Minulla riittää edelleen hommia jokaisen mainitun vinkin kanssa. Toisaalta olen saanut kokea paljon myös heräämistä ja muutosta.

Eilen juuri kiittelin äitiäni suhteestamme, joka on parantunut todella paljon. Kerroin olevani siitä hyvin onnellinen. Hän oli tietysti samaa mieltä. Kun nyt katson Melnickin vinkkejä, huomaan, että noin se on mennyt tässäkin suhteessa.

Anteliaammaksi muuttuminen suhteessa äitiini tarkoitti muun muassa sitä, että päästin irti odotuksesta, että äidin kuuluu tehdä sitä ja tätä, koska hän on äitini. Aloin tehdä hänelle niitä asioita, joita olin vuosikymmenet häneltä odottanut. Myös haluni ymmärtää äitiäni, hänen menneisyyttään ja valintojaan kasvoi. Aloin nähdä laajemmin ja tiedostin, että hän on aina tehnyt parhaansa. Niillä tiedoilla ja voimilla, jotka hänellä on ollut kulloisenakin hetkenä. Pettymyksen sieto tarkoittaa muun muassa sen oivaltamista, että lapsuuteni oli mitä oli. Moni kuluttaa itseään turhaan yrittämällä muuttaa menneisyyttä.

Jos lista herätti sinut huomaamaan, että et ihan vielä täysillä hyödynnä noita mahdollisuuksia, niin ei hätää. Melnick kertoo, että jo asian tiedostaminen alkaa tuottaa hyvää. Hän uskoo vahvasti tuen merkitykseen ja sitä hän kehottaa hankkimaan. Tukea voi saada monella tavalla. Voit lukea sopivan kirjan, kävellä metsässä, käydä hierojalla, jutella kaverin kanssa, mennä terapiaan jne.

Lähde: kuuntelin Marcelle Pickiä, joka haastatteli Joseph Melnickiä Hay House Radiossa.

Aamiaisherkku

Mysliä, luomu
Auringonkukansiemeniä, luomu
Alpro Soya Maustamaton naturell
Luomuhedelmiä, marjoja jne.

Ihana ravitseva aamiainen. Sen ainoa heikkous on mielestäni se, että kyse ei ole lähiruuasta. Kannattaa suosia kotimaisia marjoja ja hedelmiä. Olen käyttänyt kevään lähinnä puolukoita ja luomubanaania.

Mysli on Alaran. Käytän tuotetta, jossa on pähkinöitä ja siemeniä, mutta ei lisättyä sokeria. Proteiinia on myslin lisäksi auringonkukansiemenissä ja Alpro Soyassa. Jos käytät maitotuotteita, voi vaihtaa Alpro Soyan vaikkapa luomujogurttiin.

Mistä näitä tuotteita sitten saa? Luomuauringonkukansiemeniä ja tuota mysliä on saatavilla muun muassa Anttilasta ja Ruohonjuuresta. Alpro Soyaa saa useimmista kaupoista. Luomubanaania saa ainakin Stockmannilta ja Ruohonjuuresta.

Nami nami.

Kasvissyöjä ma-pe

Minulla oli pitkään sellainen rytmi, että söin terveellisemmin viikolla ja viikonloppuna popsin makeampia ja rasvaisempia herkkuja. Se toimi hyvin ja jossain vaiheessa punainen liha jäi ruokavaliostani.

Nykyisin syön aika harvoin eläinkunnan tuotteita. Silloin tällöin nautin kalaa, munia ja juustoja. Tällä viikolla söin salaatin, jossa oli kukkoa. En halua olla ehdoton. Jos minulle tarjotaan ruokaa, eikä kasvisvaihtoehtoa ole, syön vähän. En myöskään halua pelätä ruokaa.

Amerikkalainen Graham Hill on maanantaista perjantaihin kasvissyöjä. Viikonloput hän saattaa syödä myös lihaa. Valintaan johtaneita syitä hän kertoo olevan useita. Hän sanoo olevansa vihreä ja kiinnostunut omasta sekä maailman hyvinvoinnista. Hän toteaa muun muassa, että miljardeja eläimiä tuotetaan ruuaksemme tehtaissa sellaisissa olosuhteissa, joita emme soisi kissojemme ja koiriemme kokevan.

Hill ei kuitenkaan kyennyt tekemään tiukkaa valintaa kahden ääripään välillä: ryhdynkö kasvissyöjäksi vai jatkanko lihansyöjänä. Hänen oli mahdoton kuvitella viimeistä hampurilaistaan. Niinpä hän siirsi päätöstä, kunnes keksi uuden vaihtoehdon. Nyt hän on kasvissyöjä viikolla ja viikonloput valinta on vapaa. Siitä seuraava luonteva askel on punaisen lihan poisjättäminen. Hill kokee säästävänsä ympäristöä, palvelevansa eläimiä, pysyvänsä terveempänä, elävänsä pidempään ja säästävänsä rahaa.

Graham Hill pyytää meitä kysymään itseltämme, että mikä estää meitä kokeilemasta samaa? Se on minusta loistava kysymys. Mikä estää meitä ryhtymästä arkipäivisin kasvissyöjiksi? Sinä, joka olet tottunut syömään päivittäin eläinkunnan tuotteita, voit ehkä kokeilla aluksi yhtä kasvissyöntipäivää viikossa? Siis jos asia kiinnostaa ja tuntuu hyvältä.

Tässä Hillin neljän minuutin puhe aiheesta (englanninkielinen).

PS. Jos mietit kuka on Graham Hill, niin vastaukseni on, että en tiedä. Näin videon ja pidin näkökulmaa mielenkiintoisena.

Pennejä taivaasta

Kävin lenkillä ja otin kuusi viiden sentin kolikkoa mukaan. Jätin niitä sinne tänne. Tuli mainio fiilis.

Mielikuvissani näen, että kolikot saavat myös löytäjänsä hymyilemään. Ehkä joku kokee onnensa kääntyneen.

Hauska ja edullinen tapa tehdä hyvää.

Taas itkettää

Kirjoitin edellisessä jutussani kiireestä, joka on ollut yksi selviytymiskeinoni. Sellainen on ollut myös itkeminen. Toinen nimeni taisi olla porukolli.

Itkin, kun jokin asia kosketti minua. Ja minua ovat monet asiat koskettaneet. Itkin, kun koin pettymystä tai iloa. Olen itkenyt kirjojen ja elokuvien onnellisia ja surullisia loppuja sekä herkkiä yksityiskohtia. Itkin, kun riitelin mieheni kanssa. Porasin ja raivosin hullun lailla tai nyyhkytin nurkissa. 2000-luvun alussa itkin muutaman kerran jopa asiakaspalavereissa.

Sitten tuli jakso, jolloin itku ei tullut. Ei lainkaan. Se tuntui erikoiselta. Tiesin, että osin muutos liittyi siihen, että en ottanut asioita niin henkilökohtaisesti kuin aiemmin. En kokenut sellaisia uskomattomia pettymyksen ja vihan tunteita kuin minulla oli ollut tapana. Tajusin myös, että tiedostamattani olin hakenut itkulla myös myötätuntoa. Me opimme kaikenlaisia mielenkiintoisia tapoja. Jotkut ovat sitten kait oppineet olemaan itkemättä. Niitä tarinoita liitetään usein miehiin.

Sanotaan, että itku tekee hyvää. Se puhdistaa. Sanotaan myös, että ei ole hyviä tai huonoja tunteita. Varmasti totta. Minusta kaikki reaktiot, esimerkiksi ilkeily ja itku, ovat viestejä tunteilta. Osa itkukohtauksistani viestitti minulle, että minussa on paljon voimakkaita voimia kuluttavia tunteita, kuten vihaa ja pelkoa. Ne kertoivat, että otan asioita henkilökohtaisesti. En kuunnellut itseäni, en ottanut viestejä vastaan. Hämmennyin ja häpesin, kun itku pääsi väärässä paikassa.

Ei ole väärää paikkaa, eikä aitoa tarvetta hämmentyä eikä hävetä. Minä olin tottunut häpeämään, kun en kyennyt hillitsemään itseäni tai muutoin antanut haluamaani kuvaa. Miten paljon terveellisempää olisi kuunnella itseään kuin miettiä mitä muut ajattelevat. Eikä se todellakaan ole itsekästä. Mitä paremmin sinä voit, sitä paremmin minä voin ja toisin päin.

Itkuton kausi on päättynyt. Sitä kesti pari kolme vuotta. Olen tänä keväänä kohdannut kyyneleeni useamman kerran. Viimeksi ne valuivat pitkin kasvoja, kun muistelin mummun ihanaa syliä. Mummu täyttäisi ensi toukokuussa 100 vuotta.

Kiire sai mennä

”Se saatana ei kerenny morjes sanoo, ku sil oli nii kiire jatkaa”, kuulin ohi kulkevan miehen sanovan kaverilleen.

Niinpä, asuukohan tässä maassa monta ihmistä, jotka eivät voisi löytää itseään tuosta? Olen ollut se, jota on ärsyttänyt tai muuten häirinnyt toisen kiire. Useammin olen kuitenkin ollut se, joka on kiirehtinyt.

Totta kai on paljon tilanteita, joista on syytä pitää kiinni. Minulla saattaa olla aika lääkärille, kunnes sitten huomaan lääkärin olevan myöhässä 45 minuuttia. Alkaakohan ärsyttää? Juttelin juuri aiheesta erään lääkärin kanssa. Joskus joku tilanne tai potilas vie enemmän aikaa.

Saan siinä vastaanotolla istuskellessani ihan ekstrapalvelun. En tilannut sitä, mutta usein sitä saa, mitä tarvitsee. Saan tutustua itseeni. Miksi odottaminen on niin vaikeaa? Kadehdinko häntä, joka uskaltaa olla myöhässä? Kenties oivallan, että päässäni on vuosikymmeniä huutanut joku lapsuudesta tuttu aikuinen, että ei saa myöhästyä. Niinpä olen sitten ollut aina ajoissa joka paikassa. Mutta koska en ole tehnyt sitä sydämestäni, olen pitkin nenän vartta katsellut myöhästyviä ja aina tilaisuuden tullen maininnut asiasta.

Itse kuulun kyllä totta puhuen niihin, jotka ovat herkästi myöhässä. Olen myös pitänyt kiirettä, niin että se jäi jopa päälle. Olen ajanut liian lujaa silloinkin, kun siihen ei ollut minkäänlaista syytä. Toisaalta mikäpä olisi riittävä syy kaahaamiseen?

Olen kuullut sanottavan, että hän, joka myöhästyy, osoittaa välinpitämättömyytensä. Olen maistellut tuota kommenttia moneen otteeseen, mutta se ei vieläkään tunnu sydämessäni todelta. Tykkään sanonnasta: kohtele toista niin kuin hän haluaisi tulla kohdelluksi.

Kiireestä irti pääsyni alkoi, kun ensin tunnistin ja hyväksyin suhteeni siihen. Muutos oli mahdollista vasta sen jälkeen. Sitä paitsi kiire oli ollut selviytymiskeinoni pitkään, saan olla siitä ja sille kiitollinen. Me opimme selviytymiskeinomme jo lapsena, yleensä vanhemmiltamme. Minä opin muun muassa kiireen ja tekemisen. Monille liikunta, tupakka ja alkoholi ovat tällaisia. On niitä paljon muitakin. Selviytymiskeinot ovat tarpeellisia, mutta eivät aina terveellisiä. Näin syntyvät riippuvuudet.

Olin siis valmis päästämään irti riippuvuudestani kiireeseen. Minulla oli uudet selviytymiskeinot, joten oli aika antaa niille enemmän tilaa. Kiinnitin huomioni muutamaan konkreettiseen asiaan. Ensimmäinen oli se, että hiljensin kaasujalkaa. Aloin antaa tietä jalankulkijoille. Sitten lopetin kiireestä puhumisen. En juuri käytä sitä sana. Kolmanneksi päätin alkaa viihtyä jonossa. En enää odota vaan olen. Se on kivaa. En väitä etteivätkö välillä vanhat tavat ottaisi tilan, mutta ainakin tällä hetkellä tunnistan ne nopeasti ja siirrän sivuun. Tämänkin asian edessä saa olla kyllä nöyrä. Ehkä riippuvuudet ovatkin olemassa, jotta voimme löytää sen nöyryyden itsestämme? Siis jos asiaa tarkastelee yksistään henkisestä näkökulmasta.

Nautin kiireettömästä elämästä. En enää tarvitse kiirettä tunteakseni olevani elossa tai ansaitakseni olemassa olon oikeutuksen. En tarvitse sitä myöskään tehdäkseni sinuun vaikutuksen. Ehkä minun ei enää tarvitse tehdä sinuun vaikutusta? Sinä joka tapauksessa ajattelet mitä ajattelet.

Moni miestä sai taannoin tuta, että maailma ei aina pyörikään meidän aikataulumme mukaan. Tuhka tuli ja näytti, että kaikki järjestyy, vaikka ei välttämättä meidän suunnitelmiemme mukaisesti.

Kiitos!

Äiti on kaunis sana. Se on aivan ihana. Kiitos, että saan kuulla sen usein ja käyttää sitä paljon. Kiitos, että saan olla äiti ja tytär.

Kasvatuksesta puhuttaessa huomio kiinnitetään yleensä siihen, että meidän tehtävämme on kasvattaa lapsemme. Luonto on kuitenkin järjestänyt asiat niin, että lapset ovat suuria opettajiamme. Haluan kiittää luontoa tästä järjestelystä ja siitä, että sain lapsen. Kiitos tyttäreni, että tulit juuri minun elämääni ja tässä roolissa.

Kiitos kaikille sukuni ja tyttäreni isän suvun äideille ja mummuille. Jollei olisi teitä, ei olisi meitä, sellaisina kuin olemme. Kiitos kaikille elämässäni vaikuttaneille äideille ja naisille. Suuri kiitos äidilleni. Olet ollut huikea luonnon järjestämä opettaja sinäkin.

Kiitos miehille, jotka tekevät naisten elämästä täydempää ja joita ilman meillä ei olisi lapsia. Kiitos lapsille ja nuorille siitä, että olette olemassa.

Kaikki naiset eivät ole äitejä, mutta onneksi lapsia riittää ja heillä on niin suuret sydämet, että sinne mahtuu useita aikuisia. Kiitos sijaisäideille ja kaikille lasten kanssa aikaa viettäville.

Kiitos kaikille lapsille ja nuorille, joihin olen saanut tutustua. Olen saanut teiltä todella paljon.

Hyvää Äitienpäivää koko kansalle,

Lenita