Aloin oikeastaan vasta yliopistossa opiskellessani oppia, että on ihan luonnollista, että ihmiset ovat monista asioista eri mieltä. Kummallisista näkemyksistäkin huolimatta olen turvassa. Miten rentouttavaa ja miten rikasta keskustelua luvassa!
Minun ei tarvitse yrittää puhua muita puolelleni tunteakseni itseni hyväksytyksi tai ollakseni kokematta hylkäämisen tai epäonnistumisen tunnetta. Minun ei tarvitse olla samaa mieltä miellyttääkseni. Minun ei tarvitse yrittää voittaa, eikä tehdä vaikutusta. Ei ole mitään pelättävää. Se, miten fiksuna muut minua pitävät, on oikeastaan saman tekevää. Kunpa muistaisin nämä ajatukset oikeassa elämässä.
Jos joku loukkaantuu sanoistani, se on hänen asiansa. Sitä paitsi, me kuulemme yleensä sen, mitä haluamme. Voin tietysti pyrkiä esittämään asiani ja näkökulmani ystävällisesti ja myötätuntoisesti sekä olla puuttumatta muiden asioihin. Tämä on sitä helpompaa, mitä enemmän opin kunnioittamaan sekä itseäni että muita.
Toivon, että kenenkään muun ei tarvitse kokea tällaisia oivalluksia vasta viisikymppisenä tai yliopistossa. Kiittäkäämme lapsia ja nuoria eriävistä mielipiteistä, kannustakaamme itsensä ilmaisuun. Mikään ei ole valmista, eikä sellaiseksi tule, joten mokaaminen on mahdotonta ja jokaisella mielipiteellä on oma arvonsa. Lupaan, että tässä on hyvä lääke itsetuntemuksen ja -luottamuksen lisäämiseen. Lääke sopii mainiosti nautittavaksi muun muassa ruokailuhetkien yhteydessä.
Tänään esitän universumille toiveen, että se suojelisi minua kiinnittymästä liiaksi ensivaikutelmiin. Muistuttaisi minua siitä, että jokainen ihminen on paljon enemmän kuin osaan ajatellakaan.
Lenitan juttuja 