Koiratkin tykkää

Ikkunasta tuijottelen kerrostalon seinää laulaa Taiska kaivaten maalaismaisemaa. Itsekin asuin kerran huoneistossa, jonka useimmista ikkunoista näkyi vain seuraavan rakennuksen seinä. Ei tuntunut hyvältä, ei.

Espanjassa panin merkille, että moni mummo ja pappa kuluttaa aikaansa istumalla mökkinsä edessä katselleen maailmanmenoa. Meitä eivät kelit useinkaan samalla tavalla helli, joten täällä tuijotellaan sitten ikkunasta. Se on varmasti mieluinen harrastus monille vanhuksille.

Ilmeisesti ihminen haluaa nähdä monia asioita. Ensinnäkin, tekee hyvää nähdä kauas. Samoin luonnon katselu hoitaa. Myös liike kiehtoo meitä. Se kait palvelee synnynnäistä uteliaisuuttamme ja muutosta on mukava katsella sivusta. Keräsitkö sinä koskaan autojen rekisterinumeroita tien varressa? Liike on myös kaunista. Mietipä veden pintaa, puiden liikettä tuulessa tai taitavaa tanssiparia. Minkä jatkuvan juhlan vuodenaikojen vaihtelu meille tarjoaakaan. Eipä ole mikään turha lahja näköaistimmekaan.

Kuulin muuten taannoin tarinan, olikohan se Bahamalta. Eräs mies oli alkanut viettää säännöllisesti aikaansa morjestellen iloisesti ohi ajaville. Hän oli aina samassa paikassa ja pikku hiljaa autoilijat alkoivat varta vasten ajaa sitä kautta, jotta saivat tervehtiä tuon iloisen veikon kanssa. Kaveri jopa palkittiin jotenkin julkisesti tästä hyvän mielen työstä.

Myös koirat tykkäävät katsella. Oletko tullut ajatelleeksi, miten kauas monet koirat kodeissaan näkevät? Arvelen, että usein niiden kodeissa ei tavallaan ole ikkunoita, koska ne ovat monesti koiria korkeammalla. Minun edesmennyt Pepe koirani istui nuorempana pitkiä aikoja ikkunasta tuijotellen, kun se oli mahdollista.

Minulla on nyt tyttäreni koira, Taco, hoidossa. Se on tosi vilkas ja päätin kokeilla, että nauttisiko sekin maisemista. Raivasin Tacolle tilaa työpöytäni kulmalle ja siinä se on istunut nautiskellen aivan rauhallisesti pitkiä aikoja. Jos näköpiirissä on paljon liikettä, sen pää heiluu kuin ihmisillä tennismatsin katsomossa. Aattona se katseli, kun raketteja ammuttiin, eikä se ihmetyksekseni haukkunut kertaakaan, vaikka paukuttelu kuului sisällekin. Ehkä koira kokee hallitsevansa reviiriään paremmin, kun se näkee kauemmas, eikä sillä silloin ole niin suurta tarvetta haukkua. En tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että minä nautin, kun näen Tacon nauttivan. Olipa oiva idea loihtia sille tämä aitiopaikka.

Mainokset

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s