Olen aina kokenut olevan surkea piirtäjä. En ole saanut aikaiseksi edes tikku-ukkoa. Keväällä osallistuin yliopistolla ohjauskurssille. Jokainen kurssilainen veti vuorollaan oman sessionsa, jotka vaihtelivat japanin alkeista laulamiseen. Saimme monta hienoa kokemusta.
Eräs nuori nainen ohjasi meidät piirtämisen saloihin. Saavuin hänen vetämälle tunnilleen hetken myöhässä, joten minulla ei onnekseni ollut aikaa muistella vanhoja töherryksiäni. Nainen istutti minut tuoliin ja antoi ystävällisesti muutamalla sanalla selkeät ohjeet. Hän osasi tarjoilla oikeat sanat, tunsin oloni turvalliseksi. Istuimme ringissä ja sen keskellä oli elävä malli. Olin ensi kertaa tällaisessa tilanteessa.
”Älä mieti, katso vain mallia ja ala piirtää viivoja”, neuvoi ohjauksen vetäjä. Niin minä tein ja olin äärettömän onnellinen lopputuloksesta. Tekeminenkin oli kivaa!
Mitä tästä opimme?
1 Kannattaa kokeilla uusia asioita, varsinkin sellaisia, joihin suhtautuu ennakkoluuloisesti
2 Kannattaa hankkiutua toisen ihmisen ohjaukseen, hyvään sellaiseen. Tässä naisen tyyli sopi minulle mainiosti, hän myös tiesi, että pehmeällä värikynällä kannattaa aloittaa jne. Osasi käsitellä ihmisiä ja tunsi asian, jota ohjasi.
3. Yhdessä tulemme kokeilleeksi asioita, joita emme ehkä muuten tekisi.
4. Yhdessä tekeminen on kivaa, kannustavaa ja saamme enemmän aikaan.
5. Siitä tulee valtavasti iloa, kun joku vanha uskomus saa kyytiä. Minähän olen taiteilija 😉
6. Vähemmän kontrollia ja enemmän heittäytymistä on usein paikallaan. Sitä saattaa löytää itsestään uutta!
Kuten tiedämme, ohjausta ja valmennusta on saatavilla vaikka mihin asiaan. Suosittelen! Mitä sinä tuumit? Missä asiassa haluaisit ohjausta?
Lenitan juttuja 