Antaa ihon hengittää

”Asiantuntija: Kolmasosa pärjäisi ilman deodoranttia” Näin otsikoi Hesari tänään.

Jätin dödön käytön puolisen vuotta sitten. Tunsin, että en tarvitse sitä ja ihan oikeassa olin. Kavereitakin on ollut enemmän kuin aiemmin. Asiantuntija toteaa nimittäin Helsingin Sanomien artikkelissa, että deodoranttia käytetään muun muassa sosiaalisen hyväksynnän takia.

Toinen syy deodorantin käyttöön on artikkelin mukaan tottumus. Helppo uskoa. Se on hienoa ja tarpeellista, että pystymme automatisoimaan asioita. Ajatella, jos autolla ajo olisi sellaista kuin silloin, kun menin autokouluun tai olin juuri saanut kortin. Olen kuitenkin oppinut myös tapoja, joita en en tarvitse. Sitä paitsi, ei 70-luvulla, jolloin minä aloin käyttää näitä erilaisia ulkoisia aineita, tainnut juuri kukaan miettiä niiden terveysvaikutuksia. Murkut opetettiin suihkuttamaan dödöä kainaloon. Kun kiire, sosiaalisen hyväksynnän tarve, tuotteiden tarjonta ja mainonta näyttävät lisääntyneen ihan mielettömästi (nuo viimeksi mainitut varsinkin), me menemme virran mukana. No, suihkepullojen käytöstä olemme kai sentään luopuneet.

Oivalsin jossain vaiheessa myös, että parfyymit ja hiuslakkakaan eivät ole tarpeellisia, varsinkaan siinä määrin kun olen niitä lutrannut. Käyttö on jäänyt, mutta en silti sano ettenkö voisi niitä vielä joskus laittaa, mutta teen siitä tietoisen valinnan. Meikistä taisin kirjoittaa jo aiemmin. Olen suurimman osan elämääni ollut laiska meikkien ja naamarasvojen käyttäjä ja viime aikoina en ole niitäkään käyttänyt, vaikka vielä syksyllä Granadaan tullessani innostuin niitä hillitysti käyttämään, kun halusin olla niinkuin muutkin. Sitä villitystä ei monta viikkoa kestänyt.

Uskon myös, että ihoa kannattaa hoitaa sisältäpäin enempi kuin ulkoa. Kun syö istelle sopivaa ravintoa ja hyviä rasvoja se ei voi olla vaikuttamatta ihoon. En ole lukenut aihepiiristä tutkimuksia, tämä perustuu vain tunteeseen. Tosin niitä tutkimuksia olen nähnyt, jotka paljastavat rasvan syöntiin liittyvän pelkoa. Senkin tutkimukset vahvistavat, että esimerkiksi nuoret urrheilijatytöt olettavat elimistön kaipaavan eli kuluttvan paljon vähemmän rasvaa kuin se todellisuudessa tarvitsee.

Minulla ja tyttärelläni on kuiva iho, atooppinen. En muista lääkärien niinä vuosina, kun juoksin tytön kanssa lääkäreissä, tarjonneen muuta ratkaisua kuin erilaiset rasvat. Ei silti, minäkin rasvaan joskus ihoani, se auttaa jonkin verran ja siitä saa apua nopeasti. Olen silti ollut aina laiska muistamaan ihon rasvauksen. Ehkä hyvä niin. Uskon, että ravinto on paljon luonnollisempi keino tasapainon löytämiseen.

Päivi Kousa Helsingin allergia- ja astmayhdistyksestä kertoo Helsingin Sanomissa, että kun allergisia oireita deodorantista saaneet henkilöt ovat joutuneet lopettamaan dödön käytön, he ovat huomanneet, että eivät tarvitsekaan sitä. Mielenkiintoista.

Meillä on tapana nähdä diagnoosit ja vaivat ongelmina, mutta eiköhän niissä aina ole myös viesti, kuten edellisessä esimerkissä? Me rakastamme vapautta ja mukavuutta, joten totta kai sitä rakastaa myös kehomme. Näen sieluni silmin miten ihoni yskii, jo pelkästä ajatuksesta, että lyön tököttiä pintaan. Jossain vaiheessa se alkaa antaa minulle näkyviä merkkejä ja näyttää olevan niin, että se antamat merkit vahvistuvat,kunnes en enää voi olla sitä noteeraamatta.

Haluan rakastaa ja kunnioittaa ihmeellistä ihoani. Miten hienosti se onkaan kaikki nämä vuodet minua palvellut. Miten upeasti se itse parantaa haavat, joita olen vuosien mittaan saanut. Haluan oppia rakastamaan myös sitä kohtaa, jossa ihottuma enempi vaivaa. Uskon, että rakkaus parantaa.

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

2 vastausta artikkeliin “Antaa ihon hengittää”

  1. taas mä täällä kommentoin…oikein hävettää melkein..

    Mutta atooppisesta ihosta. Mun esikoinen sai pienenä atopiadiagnoosin ja kauheet rasvamääräykset ja kylvetyskiellot lääkäristä. Miehen työkamu oli lukenut artikkelin e-vitamiinin ja helokkiöljyn hyödyllisyydestä vaivaan ja lähdettiin ennakkoluulottomasti kokeilemaan. Suun kautta e-vitamiinia ja rikottiin vauvalle se helokkiöljykapseli ja lusikalla annetiin suuhun öljy. Kuukauden päästä iho oli normaali. Oisko se purkki mennyt kapseleita ja e-vitamiinia. Sen koommin ei niitä tarvittu! Joskus mietin, oliko väärä diagnoosi, vai oliko hoito tosiaan noin yksinkertaista? Mäkin uskon, että sisältä päin se paraneminen lähtee, tavalla tai toisella.

    Mutt hikoilevana ihmisenä…dödöstä en luovu!!

    Tykkää

    1. Kiitos tosi paljon vinkistä Susanna. On se kyllä ihmeellistä, mikä kaikki ihmistä oikein voi melkein hävettää 😀 Toivottavasti olet niin kuin minä, että teet vaikka melkein hävettää. Eli ihanaa, jos viitsit jatkaa kommentointia.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s