Olen nukkunut koko kesän 9-10,5 tuntia yössä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Lisäksi olen herättyäni tehnyt rentoutusharjoituksia ja meditoinut puolesta tunnista tuntiin.
Olen iloinnut mahdollisuudesta päästä nukkumaan ja painanut usein simmut kiinni hymyillen. Olen nukahtanut nopeasti, vaikka en tyttäreni tavoin nuku samalla, kun painan pääni tyynyyn. Aika usein olen ennen nukahtamista kelannut viisi asiaa, joista voin tänään olla kiitollinen. Viime päivinä olen myös pyytänyt lentounia ja sitä, että saisin muistaa uneni.
Joku sanoi, että meillä voi olla vuosikymmenien univelka. En tiedä onko minun kohdallani kyse siitä. Olen myös liikkunut ja ulkoillut runsaasti, joten sekin on varmasti vaikuttanut unen tarpeeseen. Siitä olen varma, että uni on ladannut minua monin tavoin. Vaikka heräänkin joka yö useita kertoa, nukahdan aina nopeasti uudelleen.
Minusta unen määrää ei kannata päättää kellon tai kavereiden unentarpeen avulla. Huomasin, että nukkuminen tuntuu nyt todella hyvältä (lue: tarpeelliselta), joten päätin onneksi kokeilla ja katsoa, miten paljon lepoa tarvitsen. En olisi osannut arvata, että nyt on aika nukkua näin paljon.
Siteeraan jälleen intuitiivisen psykiatritutkinnon suorittaneen lääketieteen tohtorin Judith Orloffin Emotionaalinen vapaus -kirjaa:
Uni elvyttää, koska se:
lataa sitä aivojen osaa, joka hallitsee tunteita
terästää muistia ja oppimiskykyä
lisää vastustuskykyä ja nostaa mielialaa
pitää sinut kauniina
Orloff sanoo unen olevan monella tavalla vapauttava tila ja hän kehottaa meitä ajattelemaan, että uni on miniloma, jonka pidät joka yö.
PS. Jotkut sanovat, että riittävä uni on myös oiva laihdutuskeino.
Lenitan juttuja 