Sain lahjan tuntemattomalta

”Täytyy uskoa itseensä. Se juuri on elämän ihmeellisin asia, että emme tiedä, mihin pystymme ja mitä on tulossa. Jos tietäisimme kaiken ennakkoon, mitä järkeä olisi edes jatkaa.”

Kävin tänään, kuten monesti tänä kesänä olen käynyt, Helsingin kauppakorkeakoulun ruokalassa syömässä. Siinä se oli, pieni valkoinen lehtileike, yllättäen edessäni tarjotinlinjalla, kun etenin kohti kassaa. Joko se oli vahingossa pudonnut siihen tai sitten joku tarkoituksella jakeli vahvoja viestejä. Eikös ole loistava idea?

En muista olenko kertonut täällä, mutta kokeilin kerran sellaista, että maksoin oman teeni lisäksi kahvin ja pyysin kahvilan myyjää sanomaan seuraavalle asiakkaalle, että kahvi on maksettu. Oli todella kiva tehdä niin. On ihmisiä, jotka harrastavat tällaista toimintaa.

Yhtenä naistenpäivänä ostin ruusuja ja jaoin niitä. Se vasta kivaa olikin. Jätin myös kimpun erään oven taakse, joten kasvojakaan ei ole pakko paljastaa. Mielikuvitusta vaan totetukseen.

Joskus olen jättänyt kolikon sinne tänne. Nekin tuovat uskoakseni hyvän mielen. Antaa ja ilahduttaa voi kovin monella tavalla – myös tuntemattomille. Löysin muuten eilen maasta ilokseni vitosen.

Minä kiitän tästä upeasta kannustavasta viestistä ja toivon, että annan itse jatkossa enemmän.

%d bloggaajaa tykkää tästä: