Viimeiset kolme viikkoa olen oleskellut ulkosalla vähintään kolme tuntia päivässä. Kilometrejä ei ole kovasti kertynyt, vaan minäpä en ole ollut suorittamassa. Olen hämmästellyt itsekin rauhallista askellustani. Koirat ovat nauttineet ja niin olen tehnyt minäkin. Selkäni, joka on vaivannut, on ollut yhtä kiitosta, kipu on poissa. Metsän valoja ja varjoja katsellessani sieluni lepää. Koirien into ilahduttaa. Metsän linnut kertovat tarinoitaan puhdistaen mieltäni ja puut antavat voimaa. Olin unohtanut, miten isoja annoksia metsässä oleskelua kaipaan. Tosin onneksi, piipahduskin auttaa. Miten ja missä sinä lataat akkusi?
Vinkkejä metsään menevälle
1. Laita mieluummin liikaa kuin liian vähän vaatetta. Kylmästä jäykkä ei voi olla rento. Hyvä, jos vaatteet ja kengät palvelevat kaikin tavoin rentoa helppoa oloa.
2. Tervehdi vastaantulevia ihmisiä ja eläimiä.
3. Kun ajatus karkaa menneeseen tai tulevaan, vedä se kiitollisena tähän hetkeen. Voit tehostaa tätä hengittämällä syvään muutaman kerran ja kuuntelemalla hengityksesi ääntä.
4. Kuuntele silloin tällöin mitä ääniä kuulet samaan aikaan. Lumi narskuu ehkä jalkojen alla, linnut laulavat.
5. Pysähdy usein ja katsele ihmetellen ja uteliaana ympärillesi. Otapa joskus alle kuusivuotias ystävä mukaan ja katso mitä tapahtuu.
6. Jätä musiikkivehkeet kotiin.
7. Älä pidä kiirettä. Jos mieli alkaa pyörittää kertoen, että nyt täytyy mennä, on kiire, muista että se on sen addiktio, älä välitä siitä (ellei sinulla oikeasti ole joku meno). Luota siihen syvempään tunteeseen ja yhteyteen, joka sinulla on luonnon kanssa. Akkusi latautuvat. Se tehostaa toimintaasi parantaen myös untasi, luovuuttasi ja intuitiotasi.
8. Metsä on myös oiva paikka tietoisesti rukoilla, keskustella jumalan tai universumin kanssa, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakaan. Universumimme ihmeellisten luomusten, kuten puiden, kasvien ja eläinten kanssa voi haastella, jos hyvältä tuntuu ja kosketella, vaan itse katselen esim. valkovuokkoja mieluummin maassa kuin vaasissa.
9. Kun tuo hetki satumetsässä on takana, voit hetken miettiä mitä sait. Mitä se antoi keholle, mielelle ja sielulle?
10. Älä usko mitään mitä sanoin, vaan tee matkasta omannäköisesi.
Jos et ole tottunut metsässä liikkuja, aloita pellon reunasta. Käytä mielikuvitusta. Kaikki on mahdollista ja kaikki on hyvin.
Lenitan juttuja 
Minä lataan akkujani parhaiten tekemällä pitkiä kävelylenkkejä kaupunkimiljöössä ihmisiä, rakennuksia ja kaikkea vastaantulevaa ihmetellen 🙂 Taidan olla läpikotaisin urbaani tyyppi, sillä koen ihan oikeat metsät (puistoja ja kaupunkien pienehköjä metsäalueita ei ehkä lasketa) vähän pelottavina paikkoina – odotan koko ajan, että milloin nurkan takaa hyökkää joku karhu tai hirvi 😀
Tosi mielenkiintoisia ajatuksia sulla muissakin postauksissa, taidanpa lukea lisääkin sun juttujasi! 🙂
TykkääTykkää
MOi Nanna! Ihanaa, että jokaiselle on jotakin 🙂 Ja voi miten ihania retkiä olen minäkin tehnyt kaupungeissa. Palasin viime elokuussa Espanjan Granadasta, jossa asuin vuoden ja ihan keskustassa. Vau, mitä kaikkea Helsingistäkin löytyy jne. Kiva, että tykkäät teksteistäni. Kaikkea kaunista ja hyvää, Lenita
TykkääTykkää
Voi kyllä metsässä on voimaa minullekin ja kuten olet ottanutkin jo jossain esiin, niin myös minulle merimaisemat ovat erityisen tärkeitä. Meillä on rannikolla mökkipaikka (siis isälläni) ja tuolla paikalla on aivan erityinen vaikutus minuun. Tontti jo itsellään koostuu pääosin männyistä, joiden tiedetään värähtelevän hyvin parantavia voimia, erityisesti keuhkoille hyksi, niin tontilla on myös lukemattomia kukkia ja pikkueläimiä joita on aivan ihana kuvailla kesällä. Viime kesänä jonnekin lähi saarelle on pesiintynyt nuori merikotka ja haltioituneena saimme useastikin seurata sitä viime vuonna. Toivottavasti se viihtyy rannikolla, eikä sen pesää tuhottaisi. Kaipaan valtavasti luontoa ja ajanmyötä toivon löytäväni oman levähdys paikan vielä täältä uudestakin kaupungista 🙂 Kesää ja luonnon heräämistä jo kovasti odotellen!
TykkääTykkää
Hei Sunshine! Ihana, että teillä on tuollainen mökkipaikka ja kyllä, männyissä on jotain erikoista. Ne ovat minullekin erittäin tärkeitä. Aivan varmasti löydät levähdyspaikkasi, jos kaikkialla, jos vain sen itsellesi sallit. Voi hyvin, Lenita
TykkääTykkää
Minulle lähimetsä oli erityisen tärkeä paikka teinivuosina kotikaupungissani. Kävelin tai pyöräilin sinne tervehtimään tuttuja puita, katsomaan kallion reunalta kauas horisonttiin, kiipeilemään, välillä kirjoittamaan päiväkirjaakin. Valitettavasti uusi kotikaupunki ja vuodet, jotka olen viettänyt Espanjassa ja Intiassa ovat etäännyttäneet metsä- ja luontokokemuksista. Olen ollut huomaavinani, että kun pää on tottunut kaupunkimaiseman virikemäärään, luonto ei ikäänkuin enää tunnu miltään eikä siellä näe ja huomaa asioita kuten ennen. Onneksi lapsuuden ja nuoruuden herkkyys on vähitellen palaamassa – se vain vaatii niitä kiireettömiä luontoretkiä ja keskittymistä havaintoihin ja hetkessä olemiseen. Kiitos, kun tällä kirjoituksella muistutit niiden tärkeydestä!
TykkääTykkää
Kiitos viestistä Anna! Lukuisat tutkimuksetkin osoittavat, että lapsuudessa opitut tavat ovat varsin tiukassa, joten varmasti se sieltä palaa 🙂 Intiassa ja Espanjassa todellakin riittää virikkeitä! Upeita maita ja kulttuureita. Kaikkea hyvää ja kaunista, Lenita
TykkääTykkää