Vieraana Ritva Enäkoski – ajatuksia onnellisuudesta

Kultamitalityttö! Ritva Enäkoski voitti viikonloppuna kultaa Puolassa tanssimalla Marco Bjurströmin vetämässä tanssiryhmässä. Ihminen yltää Ritvan mukaan yllättäviin suorituksiin, kun on motivoitunut ja treenaa.
Kultamitalityttö! Ritva Enäkoski voitti viikonloppuna kultaa Puolassa tanssimalla Marco Bjurströmin vetämässä tanssiryhmässä. Ihminen yltää Ritvan mukaan yllättäviin suorituksiin, kun on motivoitunut ja treenaa.

Ritva Enäkoski on kiertänyt maatamme yhdessä Marco Bjurströmin kanssa motivoimassa ihmisiä ja puhumassa myönteisyyden voimasta jo 25 vuotta. Ritva on positiivisen psykologian yhdistyksen puheenjohtaja eli hänellä on myös aihepiirin teoriat hallussa. Sain ilon jututtaa Ritvaa ja nyt saan ilon tarjota nauhan myös sinun kuunneltavaksesi.

Mainokset

Kateus kannattaa tunnustaa

SISÄLTÄÄ ÄÄNITALLENTEEN.

Sain jututtaa ihastuttavan innostavaa Ritva Enäkoskea! Kuulin Ritvaa parikymmentä vuotta sitten ensimmäisen kerran livenä. Hän on kiertänyt yhdessä Marco Bjurströmin kanssa maata meitä motivoimassa jo 25 vuotta. Tässä maistiaisina Ritvan ajatuksia ja kokemuksia terveellisestä kateudesta. Koko juttu, jossa käsitellään muun muassa myönteisyyttä ja mahdollisuuksia, on tulossa kuunneltavaksi näinä päiväinä. Se on tosi motivoivaa tavaraa, osuu ainakin minuun!

Gradun verran kiitollisuuden harjoittamista

kukkaa

Graduni on nyt verkossa. Kiitollisuuden harjoittaminen itsehoitomenetelmänä – 28 runoa kiitollisuuden voimasta on työn nimi. Teos sisältää oman tutkimukseni sekä tietoa muista aihepiirin tutkimuksista. Työni on erinomaiseksi arvioitu ja jo kerran palkittukin eli rohkenen suositella sitä kaikille kiitollisuudesta ja sen harjoittamisesta kiinnostuneille. Tulokset ovat runomuodossa, sellaisia tutkimusrunoja.

Aivan mielettömän hienoa olisi saada palautetta, jos päädyt tätä työtä lukemaan.

Kiitos vielä kerran kaikille, jotka olitte tavalla tai toisella mukana tässä kuviossa.

Täällä se gradu on.

Kiittäen,

Lenita

Terveisiä Vihtorin 100-vuotissynttäreiltä!

1167416_10151787370079329_1965523984_o

Satavuotias Vihtori kiitteli puheessaan juhlaväkeä, vaimoaan, äitiään ja jumalaa. Hän on sitä mieltä, että kannattaa olla kiitollinen kaikesta mitä elämä on tuonut ja tuo tullessaan. Sataan vuoteen on mahtunut yhtä sun toista ja Vihtorin mukaan myös ne vaikeat ajat ja vaiheet ovat osoittautuneet kiitollisuuden aiheiksi.

Vihtori on aikamoinen ihmemies. Hoksottimet, muisti, näkö ja kuulo toimivat erinomaisesti. Askel on hidastunut. Tähän lienee elämänasenteen ohella osaltaan vaikuttanut Vihtorin aktiivinen ja toiminnallinen elämä. Hän on talousneuvos, sotaveteraani, Lions-klubilainen jne. Yhdistystoiminta on jäänyt vasta pari vuotta sitten.

Naimisiin Vihtori meni vuonna 1980 nuoruuden rakastettunsa Toinin kanssa, kun he olivat muutama vuosi aiemmin löytäneet uudelleen toisensa. Mies oli tuolloin siis noin 67-vuotias. Epäilen, että moni ajattelee naimakauppojen olevan tuossa vaiheessa liian myöhäistä. Vihtori ja Toini ovat olleet naimisissa jo 33-vuotta! Pariskunta elää omissa oloissaan kerrostaloasunnossaan Kankaanpäässä.

Elinpäivien märää ei voi ennalta tietää. Kunpa pitäisimme sen mielessä ja eläisimme täysillä kiitollisina tässä hetkessä iästämme suuria johtopäätöksiä tekemättä.

Juhlaa vietettiin Vihtorin varsinaisena syntymäpäivänä perjantaina 16.8. Niinisalon Varuskuntakerholla vajaan 180 vieraan läsnäollessa.

Vihtorin elämästä on julkaistu lähes kaksikymmentä vuotta sitten kirja nimeltä: Vihtorin vuosikymmenet – Diplomikauppias Vihtori Siivon jälijllä Etelä-Satakunnassa.

Sydämellisen korjaamon vetovoima

Korjaamon pihassa on rivi fillareita, etsin joukosta omani. Tapansa mukaan miehet ovat kirjanneet palvelun hinnan muistilapulle ja mitä näenkään: ihan sama, mikä on hinta, sillä koko huomioni on keskittynyt ihastelemaan kaunista punaista sydäntä, jonka nuo remonttireiskat ovat minun hintalappuuni piirtäneet. Eihän tällaista kokemusta voi ottaa nauramatta ja kiittämättä vastaan.

Vaikka vierailen fillarikorjaamossa vain, kun pyörässäni on häikkää, on käynti tuossa liikkeessä aina iloni. Ajattelepas, huomaan kotoa lähtiessäni, siis 2 kilometriä korjaamolta, pyörän kumin rikkoutuneen ja lähes saman tien harmistukseni on tiessään. Eikös ole kummallista? Kuinka ollakaan olen jo ratkaissut ongelman nähden mielikuvissani korjaamon omistajan nauravan naaman. Tässä vaiheessa talutan pyörääni hyvillä mielin kohti varmaa voittoa.

Jos tällaisen yhteyden luominen on mahdollista pyöräkorjaamolle, se on sitä uskoakseni lukuisille yrityksille. Merkille pantavaa on myös se, että tällaiseen suhteeseen ei mahdu halvemman tarjouksen mentävää aukkoa. Mikä mahdollisuus varsinkin niille yrittäjille, jotka eivät halua kilpailla hinnalla.

Meistä ihan jokaisen, ei vain yrittäjien, lienee hyödyllistä aika ajoin miettiä, minkälaisia mielikuvia ja fiiliksiä muissa (asiakkaissa, ystävissä jne.) mahdamme herättää ja vastaako se toiveitamme. En puhu muiden miellyttämisestä itsensä hylkäämisen hinnalla, sillä teeskentelyllä hurmaa harvoja.

Toimivat viestintäkeinot ovat usein edullisia. Kun porukalla on iloa ja leikkimieltä, luovuus kukkii. Ilman näitä voisi kumien korjaaminen ja elämä yleisestikin olla aika lailla tylsempää. Tällaisista esikuvista minä haltioidun ja toivottavasti opinkin jotain. Kiitos pojat!

Juttu, jonka kirjoitin aiemmin kyseisestä korjaamosta:
https://lenitalehtonen.wordpress.com/2011/05/15/kansainvalisilla-kauppareissuilla/

Iloisen Annan aamujuoma

Pieni banaani
Nippu salaatinlehtiä
Pala kurkkua (esim. 5-6 cm)
Yksi sellerin varsin
Tilkka vettä

Pehmeä ja makea herkullinen terveellinen juoma, joka sopii mainiosti aamu- tai välipalaksi. Nopea ja helppo valmistaa.

Palaastele kurkku, selleri ja banaani. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja salaatinlehdet päälimmäiseksi, jotta kone käynnistyy jouhevammin. Ei muuta kuin kone käymään hetkesi ja valmista tuli. Vettä on helppo lisätä vielä loppuvaiheessa, jos haluat juomasta juoksevampaa. Käynnistä kuitenkin tehosekoitin siinä tapauksessa vielä hetkeksi.

Teen seoksesta toisinaan juotavan ja joskus lusikalla syötävän. Reseptistä voi tietysti luoda vaikka minkälaisia variaatioita. Välillä laitan banaanin asemesta avokadoa jne. Minusta on kiva kokeilla ja kehittää, siitä ilosta tämä Annan aamujuomakin syntyi. Suosin luomutuotteita.

Juoma maistuu parhaalta, kun sen nauttii ajatuksen kanssa kiirettä pitämättä kiitollisena siitä, että saa tällaisilla antimilla tervehtiä ja palvella kaunista kehoa.

Ruoka tarjoaa mainion mahdollisuuden kiittämiseen ja läsnäolon harjoittamiseen. Miten paljon siihen mahtuukaan, että nämä ainekset ovat nyt tässä lasissa, miten luonto onkaan meitä hellinyt ja ihmiset ympäri maailman palvelleet. Kiitos kaikesta!

Häikäisevä junamatka

Konduktööri astuu vaunuun tervehtien pirteästi ja ystävällisesti koko vaunullista. Lämmin meininki jatkuu hänen palvellessaan meitä kaikkia erikseen. Kun on minun vuoroni, konduktööri odottaa hiljaa hyräillen lippuani, jota kaivan kassista.

”Sinulla on hieno ote työhösi”, sanon. Hän kiitää hymyillen. ”Olet oivaltanut jotain suurta”, totean. Nuori mies, melkein poikanen, katsoo minua silmiin ja vastaa ”olen samaa mieltä”. Innostun entisestään ja onnittelen häntä. En muista kaikkea mitä puhumme, mutta sen muistan, että nuori konduktööri sanoi lopuksi leikkisästi, että ihan tässä meinaavat jalat mennä alta.

Hetkeä myöhemmin huomaan istuvani väärällä paikalla. Totean sen ääneen ja rinnakkaisella penkillä istuva mieshenkilö sanoo ystävällisesti, että ei kai se mitään haittaa. ”Totta”, sanon hetken emmittyäni, ”vaihdan, jos sellainen tarve tulee”.

Huomaan miehen katsovan minua matkan edetessä hyväntuulisesti muutaman kerran. Pääasiassa hän kuitenkin keskittyy vieressä istuvan rouvaansa. Aivan hetkeä ennen kuin minut sitten häädetään väärältä paikaltani alamme keskustella. En harmikseni muista kumpi teki aloitteen ja mitä silloin sanottiin. Tuli kuitenkin esille, että pariskunta asuu Espanjassa. Minä siinä sitten onnittelemaan ”olettepa onnekkaita. Saatte nauttia parhaita paloja Suomen kauniista kesästä ja Espanjan auringosta”. Siinä vaiheessa kerään jo kamppeitani vaihtaakseni paikkaa. Seison käytävällä ja mies katsoo iloisilla silmillään todeten ” sinä olet hieno ihminen ja sinulla on mahdollisuus samaan”. Innostun miehen tavasta lähestyä minua ja tietysti hänen sanoistaan. Hänen vaimonsa hymyilee vieressä.

Vaihdamme vielä muutaman toisiamme kannustavan kommentin ja mies sanoo minulle lämpimästi sanat, joilla itse usein päätän sähköpostiviestit ”Kaikkea hyvää”. Kurkotan miehen käteen (seison käytävällä ja pariskunta istuu). Kosketan kättä ja sanon ” sitä samaa ja pelkästään hyvää”. Koska tunnelma on katossa, kurkotan myös ikkunapuolella istuvan naisen käteen hyvästelläkseni. Tämä taianomainen hetki tuntuu täysin luontevalta. Se on taas sitä flow-tilaa.

Vaihdan Tampereella junaa ja saan ilokseni todeta, että tässäkin junassa konduktööri on hyvässä vireessä.

Tapahtumat toivat mieleeni tilanteen, jossa löysin itseni halailemasta ”tuntemattoman” mummon kanssa Porin Sokoksen maitotiskin edessä. Se tarina on tässä. Ihania kohtaamisia, lisää näitä!

Täydellinen lopetus täydelliselle päivälle. Olin nimittäin tulossa Helsingistä, jossa sain osallistua Esa Saarisen kolmen päivän upeaan seminaariin.

Eihän se päivä oikeasti vielä junamatkaan päättynyt. Poljin puoli yhdentoista aikaan kotiin ja voitte vain arvata, miten onnellisina koirani ottivat minut vastaan. Riemusta ei hankkinut tulla loppua.