Vieraana Ritva Enäkoski – ajatuksia onnellisuudesta

Kultamitalityttö! Ritva Enäkoski voitti viikonloppuna kultaa Puolassa tanssimalla Marco Bjurströmin vetämässä tanssiryhmässä. Ihminen yltää Ritvan mukaan yllättäviin suorituksiin, kun on motivoitunut ja treenaa.
Kultamitalityttö! Ritva Enäkoski voitti viikonloppuna kultaa Puolassa tanssimalla Marco Bjurströmin vetämässä tanssiryhmässä. Ihminen yltää Ritvan mukaan yllättäviin suorituksiin, kun on motivoitunut ja treenaa.

Ritva Enäkoski on kiertänyt maatamme yhdessä Marco Bjurströmin kanssa motivoimassa ihmisiä ja puhumassa myönteisyyden voimasta jo 25 vuotta. Ritva on positiivisen psykologian yhdistyksen puheenjohtaja eli hänellä on myös aihepiirin teoriat hallussa. Sain ilon jututtaa Ritvaa ja nyt saan ilon tarjota nauhan myös sinun kuunneltavaksesi.

Kateus kannattaa tunnustaa

SISÄLTÄÄ ÄÄNITALLENTEEN.

Sain jututtaa ihastuttavan innostavaa Ritva Enäkoskea! Kuulin Ritvaa parikymmentä vuotta sitten ensimmäisen kerran livenä. Hän on kiertänyt yhdessä Marco Bjurströmin kanssa maata meitä motivoimassa jo 25 vuotta. Tässä maistiaisina Ritvan ajatuksia ja kokemuksia terveellisestä kateudesta. Koko juttu, jossa käsitellään muun muassa myönteisyyttä ja mahdollisuuksia, on tulossa kuunneltavaksi näinä päiväinä. Se on tosi motivoivaa tavaraa, osuu ainakin minuun!

Gradun verran kiitollisuuden harjoittamista

kukkaa

Graduni on nyt verkossa. Kiitollisuuden harjoittaminen itsehoitomenetelmänä – 28 runoa kiitollisuuden voimasta on työn nimi. Teos sisältää oman tutkimukseni sekä tietoa muista aihepiirin tutkimuksista. Työni on erinomaiseksi arvioitu ja jo kerran palkittukin eli rohkenen suositella sitä kaikille kiitollisuudesta ja sen harjoittamisesta kiinnostuneille. Tulokset ovat runomuodossa, sellaisia tutkimusrunoja.

Aivan mielettömän hienoa olisi saada palautetta, jos päädyt tätä työtä lukemaan.

Kiitos vielä kerran kaikille, jotka olitte tavalla tai toisella mukana tässä kuviossa.

Täällä se gradu on.

Kiittäen,

Lenita

Terveisiä Vihtorin 100-vuotissynttäreiltä!

1167416_10151787370079329_1965523984_o

Satavuotias Vihtori kiitteli puheessaan juhlaväkeä, vaimoaan, äitiään ja jumalaa. Hän on sitä mieltä, että kannattaa olla kiitollinen kaikesta mitä elämä on tuonut ja tuo tullessaan. Sataan vuoteen on mahtunut yhtä sun toista ja Vihtorin mukaan myös ne vaikeat ajat ja vaiheet ovat osoittautuneet kiitollisuuden aiheiksi.

Vihtori on aikamoinen ihmemies. Hoksottimet, muisti, näkö ja kuulo toimivat erinomaisesti. Askel on hidastunut. Tähän lienee elämänasenteen ohella osaltaan vaikuttanut Vihtorin aktiivinen ja toiminnallinen elämä. Hän on talousneuvos, sotaveteraani, Lions-klubilainen jne. Yhdistystoiminta on jäänyt vasta pari vuotta sitten.

Naimisiin Vihtori meni vuonna 1980 nuoruuden rakastettunsa Toinin kanssa, kun he olivat muutama vuosi aiemmin löytäneet uudelleen toisensa. Mies oli tuolloin siis noin 67-vuotias. Epäilen, että moni ajattelee naimakauppojen olevan tuossa vaiheessa liian myöhäistä. Vihtori ja Toini ovat olleet naimisissa jo 33-vuotta! Pariskunta elää omissa oloissaan kerrostaloasunnossaan Kankaanpäässä.

Elinpäivien märää ei voi ennalta tietää. Kunpa pitäisimme sen mielessä ja eläisimme täysillä kiitollisina tässä hetkessä iästämme suuria johtopäätöksiä tekemättä.

Juhlaa vietettiin Vihtorin varsinaisena syntymäpäivänä perjantaina 16.8. Niinisalon Varuskuntakerholla vajaan 180 vieraan läsnäollessa.

Vihtorin elämästä on julkaistu lähes kaksikymmentä vuotta sitten kirja nimeltä: Vihtorin vuosikymmenet – Diplomikauppias Vihtori Siivon jälijllä Etelä-Satakunnassa.

Sydämellisen korjaamon vetovoima

Korjaamon pihassa on rivi fillareita, etsin joukosta omani. Tapansa mukaan miehet ovat kirjanneet palvelun hinnan muistilapulle ja mitä näenkään: ihan sama, mikä on hinta, sillä koko huomioni on keskittynyt ihastelemaan kaunista punaista sydäntä, jonka nuo remonttireiskat ovat minun hintalappuuni piirtäneet. Eihän tällaista kokemusta voi ottaa nauramatta ja kiittämättä vastaan.

Vaikka vierailen fillarikorjaamossa vain, kun pyörässäni on häikkää, on käynti tuossa liikkeessä aina iloni. Ajattelepas, huomaan kotoa lähtiessäni, siis 2 kilometriä korjaamolta, pyörän kumin rikkoutuneen ja lähes saman tien harmistukseni on tiessään. Eikös ole kummallista? Kuinka ollakaan olen jo ratkaissut ongelman nähden mielikuvissani korjaamon omistajan nauravan naaman. Tässä vaiheessa talutan pyörääni hyvillä mielin kohti varmaa voittoa.

Jos tällaisen yhteyden luominen on mahdollista pyöräkorjaamolle, se on sitä uskoakseni lukuisille yrityksille. Merkille pantavaa on myös se, että tällaiseen suhteeseen ei mahdu halvemman tarjouksen mentävää aukkoa. Mikä mahdollisuus varsinkin niille yrittäjille, jotka eivät halua kilpailla hinnalla.

Meistä ihan jokaisen, ei vain yrittäjien, lienee hyödyllistä aika ajoin miettiä, minkälaisia mielikuvia ja fiiliksiä muissa (asiakkaissa, ystävissä jne.) mahdamme herättää ja vastaako se toiveitamme. En puhu muiden miellyttämisestä itsensä hylkäämisen hinnalla, sillä teeskentelyllä hurmaa harvoja.

Toimivat viestintäkeinot ovat usein edullisia. Kun porukalla on iloa ja leikkimieltä, luovuus kukkii. Ilman näitä voisi kumien korjaaminen ja elämä yleisestikin olla aika lailla tylsempää. Tällaisista esikuvista minä haltioidun ja toivottavasti opinkin jotain. Kiitos pojat!

Juttu, jonka kirjoitin aiemmin kyseisestä korjaamosta:
https://lenitalehtonen.wordpress.com/2011/05/15/kansainvalisilla-kauppareissuilla/

Iloisen Annan aamujuoma

Pieni banaani
Nippu salaatinlehtiä
Pala kurkkua (esim. 5-6 cm)
Yksi sellerin varsin
Tilkka vettä

Pehmeä ja makea herkullinen terveellinen juoma, joka sopii mainiosti aamu- tai välipalaksi. Nopea ja helppo valmistaa.

Palaastele kurkku, selleri ja banaani. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja salaatinlehdet päälimmäiseksi, jotta kone käynnistyy jouhevammin. Ei muuta kuin kone käymään hetkesi ja valmista tuli. Vettä on helppo lisätä vielä loppuvaiheessa, jos haluat juomasta juoksevampaa. Käynnistä kuitenkin tehosekoitin siinä tapauksessa vielä hetkeksi.

Teen seoksesta toisinaan juotavan ja joskus lusikalla syötävän. Reseptistä voi tietysti luoda vaikka minkälaisia variaatioita. Välillä laitan banaanin asemesta avokadoa jne. Minusta on kiva kokeilla ja kehittää, siitä ilosta tämä Annan aamujuomakin syntyi. Suosin luomutuotteita.

Juoma maistuu parhaalta, kun sen nauttii ajatuksen kanssa kiirettä pitämättä kiitollisena siitä, että saa tällaisilla antimilla tervehtiä ja palvella kaunista kehoa.

Ruoka tarjoaa mainion mahdollisuuden kiittämiseen ja läsnäolon harjoittamiseen. Miten paljon siihen mahtuukaan, että nämä ainekset ovat nyt tässä lasissa, miten luonto onkaan meitä hellinyt ja ihmiset ympäri maailman palvelleet. Kiitos kaikesta!

Häikäisevä junamatka

Konduktööri astuu vaunuun tervehtien pirteästi ja ystävällisesti koko vaunullista. Lämmin meininki jatkuu hänen palvellessaan meitä kaikkia erikseen. Kun on minun vuoroni, konduktööri odottaa hiljaa hyräillen lippuani, jota kaivan kassista.

”Sinulla on hieno ote työhösi”, sanon. Hän kiitää hymyillen. ”Olet oivaltanut jotain suurta”, totean. Nuori mies, melkein poikanen, katsoo minua silmiin ja vastaa ”olen samaa mieltä”. Innostun entisestään ja onnittelen häntä. En muista kaikkea mitä puhumme, mutta sen muistan, että nuori konduktööri sanoi lopuksi leikkisästi, että ihan tässä meinaavat jalat mennä alta.

Hetkeä myöhemmin huomaan istuvani väärällä paikalla. Totean sen ääneen ja rinnakkaisella penkillä istuva mieshenkilö sanoo ystävällisesti, että ei kai se mitään haittaa. ”Totta”, sanon hetken emmittyäni, ”vaihdan, jos sellainen tarve tulee”.

Huomaan miehen katsovan minua matkan edetessä hyväntuulisesti muutaman kerran. Pääasiassa hän kuitenkin keskittyy vieressä istuvan rouvaansa. Aivan hetkeä ennen kuin minut sitten häädetään väärältä paikaltani alamme keskustella. En harmikseni muista kumpi teki aloitteen ja mitä silloin sanottiin. Tuli kuitenkin esille, että pariskunta asuu Espanjassa. Minä siinä sitten onnittelemaan ”olettepa onnekkaita. Saatte nauttia parhaita paloja Suomen kauniista kesästä ja Espanjan auringosta”. Siinä vaiheessa kerään jo kamppeitani vaihtaakseni paikkaa. Seison käytävällä ja mies katsoo iloisilla silmillään todeten ” sinä olet hieno ihminen ja sinulla on mahdollisuus samaan”. Innostun miehen tavasta lähestyä minua ja tietysti hänen sanoistaan. Hänen vaimonsa hymyilee vieressä.

Vaihdamme vielä muutaman toisiamme kannustavan kommentin ja mies sanoo minulle lämpimästi sanat, joilla itse usein päätän sähköpostiviestit ”Kaikkea hyvää”. Kurkotan miehen käteen (seison käytävällä ja pariskunta istuu). Kosketan kättä ja sanon ” sitä samaa ja pelkästään hyvää”. Koska tunnelma on katossa, kurkotan myös ikkunapuolella istuvan naisen käteen hyvästelläkseni. Tämä taianomainen hetki tuntuu täysin luontevalta. Se on taas sitä flow-tilaa.

Vaihdan Tampereella junaa ja saan ilokseni todeta, että tässäkin junassa konduktööri on hyvässä vireessä.

Tapahtumat toivat mieleeni tilanteen, jossa löysin itseni halailemasta ”tuntemattoman” mummon kanssa Porin Sokoksen maitotiskin edessä. Se tarina on tässä. Ihania kohtaamisia, lisää näitä!

Täydellinen lopetus täydelliselle päivälle. Olin nimittäin tulossa Helsingistä, jossa sain osallistua Esa Saarisen kolmen päivän upeaan seminaariin.

Eihän se päivä oikeasti vielä junamatkaan päättynyt. Poljin puoli yhdentoista aikaan kotiin ja voitte vain arvata, miten onnellisina koirani ottivat minut vastaan. Riemusta ei hankkinut tulla loppua.

Se on NYT!

Kadotan ihanasti ajantajun ryhtyessäni keskusteluun ihmisten kanssa. Kiirettä tarjoilevat ajatukset menettävät otteensa ja minä olen elementissäni.

Kuinka ollakaan, olen saanut käydä kymmeniä mielenkiintoisia keskusteluita mitä erilaisempien ihmisten kanssa liikkuessani koirien kanssa ulkona. En lakkaa hämmästelemästä sitä! Mikä lahja, kiitos!


Deepak Chopra
kertoi thaimaalaisen munkin muistuttaneen hänelle:

” Tärkein aika elämässäsi on juuri nyt.
Tärkein ihminen on se, jonka kanssa olet juuri nyt.
Tärkein työ on se, jota teet juuri nyt.

Jos sen muistat, sellaista elämää haluat elää. Tämä hetki ei lopu koskaan. (Now never ends.)”

Chopra puhui ohjelmassa, joka tuli ulos Hay House World Summitissa 10.6.

28 tarinaa kiitollisuudesta

Huomasit ehkä, että pyysin taannoin ihmisiä kirjoittamaan minulle kokemuksistaan kiitollisuuden harjoittamisesta. Sain peräti 28 tarinaa tai oikeammin minulle kirjoitti 28 henkilöä. Tarinoita sain enemmän, sillä kunkin kirjoittajan teksti sisältää monta tarinaa.

Koen olevani etuoikeutettu. Saan tehdä gradua tällaisesta aiheesta! Toivon todella, että lopputyöstäni tulee hyödyllinen ja aioin käyttää aineistoa muutenkin tämän tärkeän asian esille tuomiseksi. Nimiä tietenkään mainitsematta ellei jostain syystä ole toisin jonkun henkilön kanssa erikseen sovittu. Osa minulle kirjoittaneista on nimittäin valmentajia ja he mielellään itsekin tuovat asiaa esille.

Haluan jo tässä vaiheessa kiittää teitä, jotka olette minulle kirjoittaneet. Kiitos aivan mielettömästi myös kaikille, jotka olette sanaani välittäneet! Erityiskiitos Uskalla Innostua -tiimin Realle ja Ilkalle, Positiivinen psykologia -sivuston Emilialle ja Elämänmuutos.fi-sivustolle.

Aineistot ovat erittäin runsaita. Niistä saisi aikaan monta tutkimusta. Uskon todella, että saan minulle kirjoittaneiden myötävaikutuksella maailmaan merkittävää viestiä. Moni kirjoittaneista onnittelikin aihevalinnasta ja painotti asian merkittävyyttä.

Tässä muutama satunnainen makupala teksteistä:

”Loin maailmaamme kiitollisuudella ja saan tänä päivänä nauttia sen hedelmistä.”

”Voisin kertoa sinulle tuhat ja sata esimerkkiä siitä, kuinka kiitollisuuden päiväkirja on muuttanut elämääni ja muuttaa joka päivä.”

”Ikuisesti olen kiitollinen, että löysin tällaisen tavan elää ja kokea elämän taianomaisena ja ihmeellisenä.”

”Päiväkirjan kirjoittaminen ja mielessä kiittäminen auttaa minua voimaan paremmin, keskittymään hyviin asioihin ja olemaan onnellisempi. Huomaan muutoksen yleensä hetkessä, kun kiinnitän huomion hyviin asioihin.”

Kaikki eivät muuten harjoittaneet kiitollisuutta kiitollisuuspäiväkirjaa kirjoittamalla, käytössä oli muitakin menetelmiä, joihin palaan myöhemmin. Jos tämä viestini koskettaa jotakuta, joka vielä haluaisi jakaa kokemansa, minulle sopii aina lähettää viestiä, sillä jatkan aiheen parissa varmasti lopun elämäni tavalla tai toisella.

Kiitos, kiitos, kiitos.

Haluan eron!

Olen tänään muistellut mummuani, joka syntyi tasan 102 vuotta sitten. Sain häneltä lämpimän sylin, runsaasti aikaa ja paljon muuta arvokasta. Kiitos mummuseni!

Kiittäminen piristää heti mieltä, mutta muistelu teki siinäkin mielessä hyvää, että olin melkein unohtanut monta kivaa juttua. Ajattelin mummua pitkin päivää ja kirjoitin hänestä kiitollisuuspäiväkirjaani.

Mummu oli minulle erittäin rakas ja tärkeä koko lapsuuteni ajan. Ollessani 15-vuotias vanhempani erosivat, eikä ero ollut helppo. Mummukin otti asian raskaasti valiten puolensa. Se oli minulle kova paikka, varmaan siksi, että kaiken huipuksi sekin ihminen, johon aina olin voinut luottaa, oli nyt asenteillaan erosotkussa mukana.

Ne vuodet olivat hämmentävää ja pelottavaa aikaa. Minä vetäydyin. Minusta tuli pelokas, vihainen ja katkera. Nuo kokemukset ja tunteet peittivät osin alleen lapsuuden rakkaan mummun. Kyllähän minä sen nyt ymmärrän, että hän teki parhaansa aina. Eihän silloin kukaan osannut meitä lapsia auttaa, joten miten saatoin odottaa sitä mummulta? Hän oli minulle maailman ihanin ihminen, mutta ei hän ollut juuri kouluja saati terapioita käynyt. Kovia sen sijaan oli kokenut, sodankin nähnyt ja olisi varmasti vain halunnut pitää poikansa perheen kasassa.

Toivon, että ihmiset hoitaisivat eronsa tietoisina siitä, että heidän tehtävänsä on silloin olla läsnä lapsilleen enemmän kuin koskaan – aidosti. Toivon, että muutkin lähimmäiset ymmärtäisivät olla lasten tukena ja haluan muistuttaa, että se ei ole mahdollista, jos he asettuvat jommankumman vanhemman puolelle. Lapsi ei päästä lähelle ihmistä, joka kieltää kumman tahansa hänen vanhemmistaan, vaikka hän itse näyttäisi olevan vihainen toiselle tai molemmille. Tässä ei muuten sitten sanoja tarvita. Lasta ei voi petkuttaa, joten hän vaistoaa kyllä.

Oletpa eroava vanhempi tai läheinen, joka haluat auttaa, ole itsellesi rehellinen. Jos huomaat, että et pysty kunnioittamaan lapsen toista vanhempaa, pyydä apua. Jos vasta suunnittelet eroa, hae apua nyt. Parasta, mitä voit lapselle antaa, on ero rakkaudessa ja hyväksynnässä.

Jos teet eroa vihassa ja toista halveksien, et oikeastaan edes halua erota, vaan kiukutella. Haluat tulla nähdyksi ja kuulluksi. Olet loukkaantunut. Eikä siinä ole mitään väärää, olet vain väsyttänyt itsesi laiminlyömällä tarpeesi. Totuus kuitenkin on, että olet tilassa, jossa on vaikea tahtomattasi olla repimättä kaikkea, mikä kohdalle sattuu. Olemme silloin ymmärtämättämme itsekkäitä, emmekä osaa auttaa itseämme saati muita. Hae siis apua. Hanki ”erovalmentaja”. Sellaisen saat taatusti monesta paikasta ja itsekin autan mielelläni. Sitä paitsi, jos olet vihainen, olet jo erossa. Erossa itsestäsi ja näin ollen erossa kaikesta muustakin. On aika löytää oma ihana itsesi. Saapa nähdä, mitä sen jälkeen haluat tehdä, mutta vasta silloin kykenet tekemään viisaita päätöksiä hyvällä energialla ystävällisesti.

Sinulla on oikeus eroon puolisostasi. Sinulla on oikeus omaan elämään, mutta niin on lapsellakin ja lapsi se on 15-vuotiaskin tai ainakin minä olin. Sitä paitsi viittä vaille terveystieteiden maisterina tiedän nyt, miten herkkiä nuo lapsuus- ja nuoruusvuodet ovat ja miten vahvasti ne heijastavat tutkimusten valossa tulevaa. Onneksi eron voi hoitaa rauhallisesti. Ja siihen helppoon ei sitten kannata mennä, että kyllähän MINÄ mutta TUO…

Eikä tämä juttu koske vain niitä, jotka ovat eroamassa tai harkitsevat sitä. Se on myös niille, jotka jo ovat eronneet, mutta pitävät kaunaa, halveksuntaa tai vihaa sekä niille, jotka ovat henkisesti kääntäneet selkänsä itselleen ja puolisolleen. Kun hylkäämme itsemme, hylkäämme toisemme. Haluamme kuitenkin lastemme ja koko luomakunnan parasta. Onneksi se on mahdollista!

Asioilla on aina puolensa. Olisinko kirjoittanut tämän tekstin, jos en olisi kokenut kaikkea tuota, mitä yllä kerroin? Kaikesta voi olla kiitollinen.

%d bloggaajaa tykkää tästä: